Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Some legends are told
Some turn to dust or to gold

Tekeminen | "Puhe" | #Ajatukset# | #"Telepatia"# | //Roolin ulkopuolinen huomautus//

 

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: E.M.

10.06.2017 18:33
//KÖHKÖH//

Chin Ho "Cho"

Sen suurempaa vastausta en odotusteni mukaisesti toiselta saanutkaan. Lähinnä Valentin sai aikaiseksi myöntävän hymähdyksen tai henkäyksen tapaisen reaktion. Katsettani hän ei joka tapauksessa tuntunut välttelevän, mitä kautta minulla ei ollut kiirettä tiputtaa katsetta tekemisiini. Ja se taas oli vain hyvä, sillä ei minun tarvinnut nähdä mitä olin tekemässä. Osasin minä hommani muutenkin.
Lisäksi kyllä minä mieluusti pidin katseeni nuoressa miehessä. Ihan vaikka Valentinin puolesta katsekontaktin ylläpitäminen heikkeni silmien ummistelun vuoksi sormia toisen sisään lisäillessäni. Jos mitään, niin oikeastaan se sai toisen näyttämään entistä seksikkäämmältä ja haluttavammalta. Enkä minä sitten voinut vain olla asiasta hiljaakaan. Toki Valentin itse oli hiljaisemman puoleinen, mutta ei hän vaikuttanut aiemminkaan turhautuneen sanahteluihini, joten miksei.
"Et varmasti tiedäkään miten seksikkäältä näytät juuri nyt", sanahdin siten katseeni toisessa pitäessäni. Mitenkään ahdistavan tuijottavaksi en kuitenkaan katsettani missään nimessä laskenut, nautinhan itsekin näkymästä. Siten päästin äänensävynikin päästin vietteleväksi - tai oikeastaan se tapahtui ihan itsestään - samalla kun jatkoin vielä nuoren miehen availua(?).
"Melkeinpä mieleni tekisi jatkaa tätä vielä hetki, mutta en tahtoisi myöskään, että joutuisimme lopettamaan liian aikaisin", jatkoin ja tahallani tulin virkkeeni lopulla toistaneeksi sormien liikkeen, jolla olin aiemmin saanut toisen ummistamaan silmiään(?). En minä kuitenkaan ajatellut syödä siinä saman tien sanojani, minkä takia vain hetkeä myöhemmin laskin sormeni eroon toisesta(?). Täysin yhtäkkiä en toki moista temppua tehnyt vaan hieman hitaamman puoleisesti(?), en minä ilkeä ollut.
Sillä melkein mieleni vain teki jatkaa sormin tekemisiäni. Varsinkin jalkovälin varustukseni kun tahtoi saada kosketuskontaktia, ja tiesinhän minä sen tuntuvan paremmalta peräpäässä kuin pelkät sormet. Niinpä - sillä varauksella, etten toiselta muita toiveita saisi - olin valmis siirtymään asiassa eteenpäin ja kohottamaan toisen jalkoja hieman omien jalkojeni tieltä, jotta pääsisin mahdollisimman lähelle nuoren miehen jalkoväliä(?).

Nimi: Kiiwi

05.06.2017 14:31
//k-18-ish//

Valentin

En oikein tiennyt mitä meinata Chon kommentista, mutta annoin asian olla, enkä vaivannut sen mietinnällä itseäni enempää. Se oli kuitenkin hieman haasteellista, nimittäin Chon kädet olivat siirtyneet hetkeksi muihin puuhiin ajatuksiani harhauttamasta.
Liian kauaa en kuitenkaan joutunut suinkaan kodottelemaan, nimittäin Chon saatua kortsun itselleen ja liukkarit sormiinsa sain taas nauttia hänen kosketuksestaan. Hetken kuluttua siitä hän myös työnsi sormensa sisälleni, kysyen jatkokysymyksen aiempaan kommenttiinsa liittyen. Ihankuin mukamas saisin jonkun selkeän vastauksen aikaiseksi, varsinkaan silloin, kun Cho tuli myös katseensa hymyn kera kasvoihini nostaneeksi. Jonkinlaisen myöntävän hymähdyksen tai henkäisyn kantssa kuitenkin vastasin.
Ehkä vain kuvittelin, tai sitten toisella kerralla rentoutuminen oli helpompaa. Cho jatkoi suunnilleen samaan tyyliin kuin viimekerrallakin, enkä valittanut. Sormien lisäilyn (?) myötä tosin kykyni pitää yllä katsekontaktia heikkeni, mutta ei se nyt kuitenkaan katseen välttelyksi mennyt. Ennemminkin vain jouduin ummistamaan silmäni jonkin liikkeen tuntuessa erityisen miellyttävältä.

Nimi: E.M.

13.05.2017 13:50
Eli "Ellie"

Askeleideni lähdettyä kulkemaan kohti koirapuiston porttia turhaan en enää pysähtynyt tai taakseni katsonut. Olin saanut hupini, mikä dorka Ree olikaan kun ei asioita tajunnut. Muutamaa metriä ennen porttia vislasin Boxerin perääni, mikä sai körilään juoksemaan luokseni. Portin avasin ja suljin jo ennen hihnan kiinnitystä, sillä yhtä hyvin sain siinä kävelytielle päästyäni hihnan kiinni kaulapantaan. Toki tarkoituksenani oli olla puistossa pidempään, mutta moisessa seurassa.. Njääh, mieluummin olin yksinäni.
Suoraan kotiin kun en aikonut siitäkään mennä. Ollien puhuttelu ei innostanut nimittäin edelleenkään. Niinpä jatkoin lenkkiä katuja pitkin Boxerin kulkiessa edelläni ja korkealla häntäänsä kantaen. Tosin kännykän näpräämisestä huolimatta loputtomiin asti en silti jaksanut lenkkiä venyttää, ja reilun tunnin päästä puistosta lähtemisen jälkeen saavuimme takaisin kotiovelle. Oven avattuani laskin suosiolla Boxerin hihnasta irti, mitä kautta koira tallusti rauhassa sisään ja oven suljettuani jätin ulkovaatteet eteiseen. Sillä välin köriläs oli suunnannut olohuoneeseen Ollieta moikkaamaan, tai niin ainakin oletin isoveljeni tullessa hetkeä myöhemmin minua vastaan olohuoneen puolelta. Ja olihan Boxer hänen kannoillaan.
'Tulithan sä viimein', Ollie totesi ilman sen suurempia tervehdyksiä. Ja auttamattakin tiesin mihin tilanne veisi, joten päätin vain ohittaa asian.
"Mahtava havainnointikyky", vastasinkin siten, minkä jälkeen olin suuntaamassa isoveljeni ohitse kohti keittiötä. Kotiin pääsemisen jälkeen Ollie kun teki yleensä jotain ruokaa, ja vaikka hänellä nyt oli astetta terveellisempi maku kuin minulla, niin kyllä valmis ruoka silti aina passasi. Jälleen kerran toisen käsi kuitenkin tukki tieni ja pakotti askeleeni pysähtymään. Närkästynyt ilme kasvoillani käänsin katseeni yläviistoon, Ollien kasvoihin.
'Me sovittin, että lenkin jälkeen. Ensin siis jutellaan, sitten pääset syömään', hän sanahti, mikä sai kuitenkin närkästykseni pysymään kasvoillani. Okei, olin myöntynyt, mutta vain koska toinen ei olisi muuten päästänyt minua lähtemään ulos. Sitä ei siis laskettu.
"Kai laitat sitten Boxerinkin odottamaan ruokaa? Se ei nimittäin osaa ottaa sitä ite, toisin kuten mä", vastasin siten sarkastisesti ja suurta painoarvoa toisen sanoille laittamatta. Kädenkin tulin tönäisseeksi lähinnä pois tieltäni, sillä en minä siinä eteisessä ottaisi mitään puhutteluita. Ja toisekseen Ollielle niin saatoin tehdä, minkä hän todistikin päästämällä minut ohitseen. Perääni hän toki kääntyi, heti kun oli vain nappaissut lattialle lojuneen hihnan irti koiran kaulapannasta. Hihnan hän taisi äänestä päätellen tipauttaa eteisen lattialle.
'Tää on sun paras mahdollisuus', kuulin toisen joka tapauksessa huikkaavan. Ja niin, sitähän molemmat veljeni olivat eilen - ja muutaman kerran sitä ennenkin - muistutelleet. Olin jo niin kypsynyt koko väittämään.
"Juu, paras mahdollisuus nähdä roppakaupalla huoria ja ehkä saada bonusetuja samalla", heitin siksi läpällä keittiön kynnyksen ylitse astuessani. Ollie ei vitsiä kuitenkaan tajunnut, vaan askeleista kuulin miten isoveli suuntasi perääni ja saapui siitä lautasta esiin kaivaessani keittiön oviaukkoon.
'Juuri tota Reggie tarkotti. Se olis jo mätkinyt sua pitkin takaraivoa', hän marmatti katsekontaktin minuun saatuani. Ta no, ei hän täysillä marmattanut. Ei jos vertasi siihen mitä minä osasin. Totta hän joka tapauksessa puhui. Reggie oli eilen jo ollut painostava ja käytöstäni vastaan, minkä lisäksi epäilemättä heittoni olisi varmasti saanut toisen hiiltymään.
"No, sittenhän on vaan hyvä, ettei se oo täällä", oli kuitenkin vain minun vastaukseni, jonka tokaisin vilkaisematta veljeäni. Totta sekin nimittäin oli, enkä edes katunut heittoani. Ja kaipa siksi tokaisuni sai toisen huokaisemaan, minkä laskin puolittaiseksi erävoitoksi. Loput erävoitosta katsoin saaneeni, kun hetken hiljaisuuden perään Ollie tokaisi saavani ruokkia Boxerin yksinäni samalla kun kaivoin lautaselleni ruokaa. Sen perään kun toinen palasi takaisin olohuoneen puoleen, minkä varmistin oviaukkoon vilkaisemalla. Ja mikäs siinä, tyytyväine hymy nousi nimittäin kasvoilleni. Alkajaisiksi sitten tarjosin köriläälle yhden paistetun kalapalan, jonka koira haukkasi kitaansa mieluusti ja jäi vielä kyttäämään uudemman palan perään.


Chin Ho "Cho"

Valentinin lyhyt hymähdys sai suupieleni kohotukseen nousemaan pientä huvittuneisuutta. Tilanteeseen nähden toinen kun valitsi varsin sopivan termin, minkä takia tekemiseni lopettaessani katseeni käväisikin nuoren miehen kasvojen puolessa. Siitä suoraan siirsin kuitenkin painoni kokonaisuudessaan jalkojeni puoleen, jotta sain sängynpintaan nojanneen oikean - ja kumia ja liukuvoidetta kannattelevani - käteni vapaaksi nojailusta. Samalla vasen käteni vetäytyi miehen iholta ja katseeni siirtyi tekemisiini, mikä tarkoitti sitä pientä taukoa kosketukseen. Huvittunut hymy tosin säilyi siitä huolimatta kasvoillani.
"Helpottava on aika sopiva sanavalinta", päädyinkin oikeastaan juuri siksi kommentoimaan hieman viekkaaseen sävyyn samalla kun kumipaketin auki repäistyäni pujotin kumin itselleni. Osin mieleni olisi tehnyt vilkaista jälleen Valentinin puoleen, mutta pitäydyin valinnassani keskittyä tekemisiini. Niinpä kumin jälkeen avasin liukuvoidepullon ennen kuin liukastetta oikean käden sormiini saatuani jätin liukkaripullon omaan rauhaansa ja nojautin vasemman käteni takaisin miehen lantion viereen sängylle(?). Liukastetut sormeni päästin sitten takaisin kosketuskontaktiin toisen peräaukon tuntumaan ja jatkamaan siitä mihin olin jäänyt(?), ja todellakin nautin enemmän kuin muiden asiakkaideni kanssa jo siitä osittaisesta päällä olosta. Edeltävien pohjustusten takia mitään turhan pitkää jatkopohjustusta en katsonut toisen enää tarvitsevan, joten vain hetkeä myöhemmin siirryin asiassa eteenpäin sormeni sisään työntäen(?).
"Vai mitä olet mieltä?" jatkoin tekojeni perään katseeni miehen kasvoihin hymyni kera nostaen, vaikken ehkä sen suurempaa vastausta toiselta odottanutkaan. Koska olin kuitenkin jo aiemmiin päätellyt katsekontaktin olevan niin sanotusti vaikea pala toiselle, olin kuitenkin valmis tipauttamaan katseeni alaspäin, mikäli toisen reaktio antaisi moiseen vihjettä. Valentinin ehdoilla kun tässä edelleen mentiin, ja siten edelliskerran mukaisesti sormien lisäilyä ja availua jatkaisin toisen rentoutumisen mukaisesti(?).

Nimi: Kiiwi

06.05.2017 20:20
//k-18 tai siihen suuntaan ainakin menossa//

Valentin

Suostuvaisena annoin Chon ohjailla minut selälleen, jatkaen kuitenkin Chon seuramaista katseellani uudesta kuvakulmasta. Huomasin myös kaiken muun lisäksi pitäväni Chon tavasta viivytellä käsiensä kanssa, mutta en siitä erikseen maininnut. Sitä paitsi, toinen oli tannut saada sen jo selville ilman sanomistakin.
Chon asettuessa sängylle tein hänelle tilaa levittämällä jalkojani. Asetelma sai minut ainakin hetkeksi turhan itsetietoiseksi, mutta siltä tunteelta nyt tuskin kuitenkaan oppisin oikein koskaan välttymään. Onnekseni Chon sanat ja niitä seuraavat tekemiset veivät ajatukseni sopivasti muualle.
”Helpottavaa kuulla”, vastasin sanoihin, lopuksi hieman hymähtäen.
Ajatuksien harhautuminen jatkui, kun Cho liikutteli kättään hitaasti alemmas alavatsaltani. Katseeni sain pidettyä Chon kasvoja tarkkailemassa, vaikka jonkinlainen jännitys kuvioihin tulikin. Kai sitä nyt vähän aina sai jännittä, vaikka minkäänlaisia suorituspaineita en itselläni kokenut olevan?

Nimi: Rinssi

01.05.2017 13:37
Jill

Jill söi salaattia hyvällä ruokahalulla, vaikkei se mitään parasta laatua ollutkaan. Samassa pöydässä oleva mies oli vastannut hänen kysymykseensä erityisen ironisesti ja nainen oli vain hymähtänyt tuolle. Vaaleahiuksinen mies ei kuitenkaan selvästi halunnut jättää sarkastisuuttaan siihen. “En ees hämmästyisi, jos kohta ihoski muuttuis vihreeks", tuo jupisi itselleen ja Jill alkoi hieman hermostumaan, mutta vastasi vain: “Se voisi olla seuraava vaihe sitten.” Hetken ajan oli aika hiljaista, huolimatta muiden asiakkaiden aiheuttamasta taustamelusta. Pian Jill kuitenkin nosti katseensa nähdäkseen kuinka toinen oli ottanut tupakan käteensä ja tarjoilija oli heti tullut komentamaan tuota. Vihreähiuksinen huokaisi helpotuksesta, sillä hän ei kaivannut tupakan hajua aiheuttamaan hänelle huonoa oloa. Ei muuten, mutta väkijoukossa alkoi helposti ahdistumaan jos ilmaa oli pilaamassa sisäilman lisäksi ylimääräinen savu. Jotain kuitenkin tapahtui ja tarjoilija antoikin miehen olla, ja seuraavaksi tämä taas oli raivoamassa. Näköjään asiaskaspalvelussakin sai olla huonoja päivä. Jill ihmetteli tilannetta hetkisen aikaa, kuunteli tarjoilijan pahoittelut ja jatkoi syömistään.

Mies sitten kysyi Jillin nimeä, mihin nainen oli jo valmiina vastaamaan.
“Olen Jill Turner, entäpä sinä?” Jill vastasi reippaan kuuloisesti ja laittoi hiussuortuvan korvansa taa. Vastauksesta huolimatta hän alkoi katselemaan hieman taas ympärilleen. Tuntui, että paikan meluisuus alkoi hälvenemään. Ihmiset varmaankin alkoivat poistumaan tähän aikaan, kun oli muutakin tekemistä muualla. Jill asetteli aterimet paikalleen lautaselleen ja venytteli käsiään hetken ajan. Samassa Jill tunsi töytäisyn ja tunsi tasapainonsa heittävän. Naisen käsi osui pöydän kulmaa vasten, mutta toisella hän sai nostettua itsensä ylös.

“Kuka helvetti..?” hän kuiskasi ja katsoi vasemmalle puolellensa. Hänen edessään seisoi hieman pyöreähkö mies, joka näytti vihaiselta. Tämän kasvot olivat hieman tutun oloiset, mutta viherpää ei juuri nyt saanut päähänsä missä oli hänet nähnyt. Jill arveli miehen olevan kännissä, mutta tuo näytti kyllä selväpäiseltä, eikä mies haissutkaan edes humalaiselta.
“Sä.. anna vittu se mun kello takaisin”, mies raivosi ja hikipisarat valuivat tuon mustia hiuksia pitkin valkoiselle kauluspaidalle.

Jill tuijotti tuota vielä hetken, kunnes tajusi, että jätkä oli yksi hänen yhden illan jutuistaan, mutta hän tiesi, ettei ollut vienyt mitään kämäistä kelloa.
“Sori vaan mutta en oo vieny sun paskaa kelloas”, kipakkaääninen nainen vastasi terävästi ja nousi sitten ylös. Mies otti häntä kädestä tiukasti kiinni, niin että se oikeastaan sattui. Jill puri hampaansa yhteen ja koitti sietää kipua. Hän yritti irrottaa miehen kättä, joka oli kuitenkin hänellä liian vahva ja puristi itsepintaisesti vain kovempaa.
Väliin tuli kuitenkin tarjoilija, joka otti miehen kädestä kiinni ja onnistui viemään tämän pois. “Me nähään vielä”, mies kuiskasi lähtiessään vastahakoisesti henkilökunnan saattelemana pois. Jill hieroi rannettaan, jossa tuntui kuin tunto olisi lähtenyt. Hän olisi kuvitellut, että puolihaltiana hänellä olisi ollut jotain puolustavia voimia. Mutta ehkäpä hän ei vain hallinnut niitä vielä. Jill oli unohtanut vaaleatukkaisen miehen ja katsoikin oliko hän vielä paikalla (?) “Ööh, haluisiks mennä vaik tonne ulos?” hän kysyi vaivalloisesti, sillä äskeinen välikohtaus oli hieman hämmentänyt häntä.

Nimi: E.M.

23.04.2017 15:00
//köhköh//

Chin Ho "Cho"

Ajattelikohan Valentin pitää minut jännityksessä? Mies nimittäin vastasin hieman viettelevämpään äänensävyyn, ja hän ilmoittaisi, jos muuttaisi mielensä. Alustavasti aiempi järjestely kuitenkin kelpaisi, toisen mainitsemalla pienellä muutoksella siis. Se, mikä enemmän kuitenkin yllätti - vaikken sen antanut kasvoiltani näkyäkään -, oli Valentinin veto kurottautua näykkäämään kevyesti korvalehteäni ennen kuin hän nojautui takaisin takakenoon ja suoristettuihin käsivarsiinsa nojaillen.
Tosin ehkä se kaikki johtui alkoholista. Itse en ollut juonut kuin sen yhden lasin, mutta toisesta en tiennyt. Oli syy mikä tahansa, tilanne kelpasi minulle paremminkin kuin hyvin, minkä tähden suupieleni tuntuivat saavan kestokohotuksen. Ei Valentin nimittäin millään tapaa kunnon humalassa ainakaan ollut. Ja kuka sitä ei nyt tahtoisi hyvännäköiseltä mieheltä korvalehteä näykkäävää huomiota?
"Selvä", vastasinkin siten tyytyväisen kuuloisena, minkä jälkeen liukuvoidepullon ja kumin pitelyyn varatun käteni nojautin Valentinin viereen sängynpeitteelle ennen kuin työnsin vapaalla kädelläni miehen selälleen(?). Toisen asettauduttua uuteen asentoonsa(?) en kuitenkaan kehdannut katkaista kosketuskontaktia saman tien.
Niinpä rinnalta liu'utinkin sormeni ihon myötäisesti alaspäin(?), kunnes navan kohdalle päästyäni päästin sormeni lipumaan kyljen kautta sängynpeitteeseen, johon nojasin painoni(?). Siitä yksi jalka kerrallaan asettauduin sitten Valentinin jalkojen väliin(? Vallu voinee tehdä tilaa jos tekis tiukkaa muuten?). Ja kyllähän siinä toisen yllä oli varsin mukava sen hetken olla, siksi suuni avasinkin.
"Pitää siis vain katsoa, ettet saa syytä muuttaa mieltäsi, sillä minäkin pidin viime kerrasta", jatkoin kuin ajatuksiani vihjailevasti ääneen ladellen, vaikkakin oikeasti tein sen tietoisesti. Olihan Valentin itsekin sanonut hommaan ryhtyessämme pitäneensä viime kerrasta. Lisäksi tottahan se oli. Sanojeni yhteydessä laskeuduin paremmin istumaan jalkojeni päälle, mitä kautta saatoin keventää nojausta käsiini. Siten sainkin käteni vapaaksi ja pääsin uudemman kerran liu'uttamaan vasemman käteni nuoren miehen paljaalle iholle(?).
Vatsan sivusta sormeni toki eksyivät viettelevän hitaaseen ja härnäävään tahtiin Valentinin etumuksen luokse(?). Ja oikeastaan siitä myös enemmän määränpäänä olevan aukon tuntumaankin(? voi jumankauta sanavalinnat), sillä pitihän ensin hieman pohjustaa. Tarkoituksella olin sanojeni perään jo tipauttanut katseeni tekemisiini, vaikkakin suupielieni kohotus nyt säilyikin kasvoillani. Toki siitä joutuisin kumin ja liukuvoidepullon avaamisen ajaksi hommani keskeyttämään, mutta tuskin se parin sekunnin katkos toista haittaisi.

Nimi: Kiiwi

21.04.2017 22:39
//k-18 tai siihen suuntaan ainakin menossa//

Valentin

Pyyntönii jälkeen Cho kääntyi puoleeni ja luojan kiitos hänen huulilleen ilmestyi virne, mistä uskalsin päätellä sen verran, että asiani oli mennyt perille oikealla tavalla. Palattuaan sängylle kantamuksineen Cho vielä kysyi, että kävikö minulle muilta osin sama kuin viimeksi, asettuen samalla polvilleen sängylle.
”Eiköhän. Ilmoitan kyllä jos muutan mieleni”, vastasin, puhuen joseenkin ehkäpä viettelevämmin kuin Chon kanssa aikaisemmin. Jätin tarkoituksella ’mieleni muuttamisen’ myös hieman hämäräksi käsitteeksi, sillä ensinnäkin en halunnut lupailla mitään ja toiseksi sen ympäripyöreä muotoilu meni melkein flirttalusta, jos oikein ajatusta sille uhrasi. Sanojeni lomassa rohkenin myös kurottautua lähemmäs Chon korvaa, lopuksi hänen korvalehteä kevyesti näykkäistekin(?), nojautuen sitten taas taaemmas.
En osannut selittää, mistä hämärässä muodossa ilmenevä rohkeuteni oli saanut alkunsa. Rauhoittelin kuitenkin ajatuksiani sillä, että muutosta Cho saattaisi mielessään selittää aikaisemmalla alkoholinkulutuksellani. Vaikka siis oikeasti olin surullisen selvinpäin. Valehumalan varjolla voisin kuitenkin jatkaa ilman turhia ahdistuksia, jos oikein villiksi päättäisin ryhtyä.

Nimi: E.M.

09.04.2017 12:41
//kohti köhköhiä//

Chin Ho "Cho"

Valentin nyökäytti päätään myöntymisen merkiksi, mitä kautta nousin pois toisen päältä ja sängyn taakseni jättäen lähdin etsimään tarvitsemaani. Suoraan esiltä kumeja tai liukastetta oli tietenkin turha etsiä, mutta huoneen laatikoistahan ne löytyivät kevyellä etsinnällä. Käyttämättömistä kumipaketeista nappasin siten yhden käteeni liukasteen samalla mukaani poimien.
Toki viimeeksi olimme menneet kahdella kumilla, mutta petivaatteet vaihdettaisiin muutenkin ennen seuraavia asiakkaita, joten ei sotku haittaisi. Ainakaan minua siis. Siinä välissä Valentin joka tapauksessa ilmaisi haluavansa pystyä näkemään minut, mikä sai huomioni kääntymään toisen puoleen ja tarkennuksista huolimatta ymmärsin kyllä viittauksen lähetyssaarna-asennoksi. Tai siten vaihtoehtoisesti ratsastuksi, jos laajemmin lähti ajattelemaan. Joka tapauksessa ymmärtämisieni merkiksi tulin vilauttaneeksi pienen virneen toisen puoleen.
"Ihan mitä sinä vain haluat", vastasin sitten, minkä jälkeen palasin kantamuksineni sängylle. "Mistä puheenollen käykö muutoin sama kuin viimeeksi?", jatkoin vihjailevan ja utelevan sävyisesti samalla kun polvilteni suuntasin Valentinin jalkojen viereen(?). Pienen suupielen kohotuksen annoin surutta pysyä aiemman virneen jälkeen kasvoillani. Ja siis mistä sitä tosiaan tiesi tahtoisiko mies kokeilla kokonaan erilaista kuin viimeeksi, kun kerran nyt tilanne kääntyi jo tällä tapaa toisinpäin.
Aiemmista reaktioista en nimittäin olisi osannut päätellä, että Valentin tahtoisi aktia kasvotusten. Ei yllätys kuitenkaan pahasta ollut, mutta kyllähän minä toivoin pääseväni työntämään. Ilkikurisesti toivomukseni saattoi jopa ajatella näkyvän kysymyksestäni, sillä hyvinhän olisin voinut lausua vaihtoehtoja. Jos Valentinilla ei kuitenkaan ollut selkeää omaa mieltymystä, niin ei tässä sellaista tarvitsisi keksiä, kun edelliskertainen oli tuntunut menevän varsin nautinnollisella tapaa. Lisäksi enhän minä teknisesti ollut töissä, vaikka niin leikin olevinaankin, joten kait minäkin saisin esittää edes jotain piiloteltua mielipidettä?

Nimi: Kiiwi

08.04.2017 18:08
//k-18 tai sinneppäi//

Valentin

Siirsin katseeni Chohon hänen kohottautuessa ylemmäs, saaden myös aika pian selvennyksen moisen kohottautumisen syylle, nimittäin Cholle kelpasi ehdotukseni. Toisen silmiin tuijottelu oli jotenkin outoa... vangitsevaa? Ei nyt välttämättä huonolla tapaa ollenkaan, mutta huomasin olevani jokseenkin helpottunut, kun Cho ilmoitti kumit ja liukkarin hakevansa jos malttaisin odottaa, mihin nyökäytin päätäni vastaukseksi.
Chon noustua päältäni kömmin hieman keskemmälle sänkyä, tullen taas vaihteeksi kovin itsetietoiseksi kaikesta kun Cho ei ollut ajatuksenkulkuani sotkemassa. Muutaman kerran itseäni henkisesti läimäistyäni sain kuitenkin ajatukseni rauhoituttua ja vältyttyä syöksykierteeltä.
”Haluisin pystyä näkemään sut”, sanoin myös toivoen, etten joutuisi sanomaani selventämään. Nimittäin kyllähän minä Chon näin, tässä ja nyt, mutta enemmän meinasin sitä, että viimekerrasta poiketen voisi sitä kasvotustenkin säätää. Itseäni toki siinä vain kiusasin moisella pyynnöllä.

Nimi: Reddo

01.04.2017 13:03
Brandon

Brandonilla ei ollut näin halvan ravintolan suhteen mitään erityisemmän suuria odotuksia, mutta hänen täytyi kyllä myöntää, että ruoka oli taivaallista. Se taisi selittää edes vähän yletöntä väentungosta, josta pahin ei ollut hellittänyt vieläkään. Kun joku lähti, toinen tuli samantien tilalle. Mies ei ollut kuitenkaan häiriintynyt asiasta niin pahasti kuin aikaisemmin, sillä olihan hyvän pihvin syöminen nyt kaikkien mielestä mukavaa. Taino, paitsi tietysti vegaanien, mutta ne nyt olivatkin joitain alieneita...
"Olisiko mitään kasvisvaihtoehtoja?" Brandon melkein tukehtui lohkoperunaansa, kun kuuli yhden juuri mainituista avaruusolennoista tiedustelemassa vihreitä mössöjään vaarallisen lähellä. Missä vaiheessa semmoinen oli hänen pöytäänsä tunkenut?
Mies kääntyi sivuummalle yskimään nyrkki suutaan vasten, kun tarjoilija samaan aikaan ehdotti naiselta kuulostaneelle asiakkaalle papuja. Saatuaan petollisen potun pois väärästä kurkusta Brandon yritti jatkaa syömistä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen oli kuitenkin tarjoilijan lähdettyä ihan pakko vilkaista, kenen makunystyrät olivat niin vioittuneet, että saattoi pitää salaatista. Niin sanottu 'vilkaisu' muuttui melkein minuutin kestoiseksi terävän katseen tuijotukseksi, kun Brandon totesi naisella (Jill) kasvavan salaattia päässäkin. Ei sillä, kyllä hänen näköpiirissään on ollut värjättyjä päitä ennenkin, mutta vihreät hiukset olivat miehelle uusi juttu. Hän ei tulisi varmaan koskaan tajuamaan, mitä hienoa luonnottoman värisessä tukassa oli. Ei mies kyllä tajunnut oikein mitään muitakaan trendejä.
Brandon ei kuitenkaan toljottanut toista määränsä enempää, sillä ei perustanut itsekään töllätyksi tulemisesta. Hän päätti vain ignoorata koko naisen, ahmia annoksensa loppuun, ehkä tilata toisen oluen ja lähteä sitten jonnekin vittuun. Miehellä ei ollut hajuakaan, mitä hän aikoisi tehdä koko loppupäivän, muttei ainakaan aikoisi jäädä lorvimaan kauemmin kuin oli tarpeellista meluisaan ravintolaan tuntematon vege seuranaan. Tulee jo mieleen kamalat lapsuusmuistot, kun pöydästä ei saanut lähteä, ennen kuin parsat olivat kadonneet lautaselta.
Kasvisten pakkosyötön muisteleminen keskeytyi, kun ilmoilla kuului huomiota herättelevä yskäisy. Brandon nosti hivenen ärtyneen oloisesti katseensa takaisin vihreähiuksiseen naikkoseen, joka ei tuntunut hyväksyvän hänen ignooraamissuunnitelmaansa. Tuimiin kasvoihin ilmestyi kuitenkin pieni huvittuneisuus, kun mies kuuli toisen kysymyksen. Brandon pureskeli ensin hitaasti suussaan olleen lihapalan ja nielaisi sen, ennen kuin ennätti vastata päivänselvyyksiä.
"Sapuska ehkäpä? Spekuloisin, ettei ravintoloihin juuri muun takia yhe miehen köörillä pistäydytä. Vai tulitko sä ihastelemaa tänne maisemia?" Brandon kyseli vahvan ironisella äänellä ihan vain härnätäkseen, vaaleansiniset silmät kimmeltäen kiusoittelusta. Mies nojautui hieman naista päin kyynärpää puista pöytää vasten, puoliksi tyhjä oluttuoppi kourassa. Hänelle on alkanut kehittyä jo jonkinasteinen pakkomielle testata uusia ihmisiä verbaalisilla törkeyksillä selvittääkseen, miten herkkänahkaisia he olivat. Jos toinen nyt ihan pienestä leikistä loukkaantuisi, vege saisi kyllä etsiä jonkun toisen juttukaverin.
Tarjoilija kerkesi jo tulemaan takaisin mukanaan vihreähiuksisen vihreäsilmän vihreä vihersalaatti, ja Brandonin oli ihan pakko pyöräyttää näylle silmiään. Kaippa jokaisella lempivärinsä sai olla, mutta rajansa nyt kaikella. "Pfft, vegaanit. En ees hämmästyisi, jos kohta ihoski muuttuis vihreeks", stetsonhattuinen jupisi puoliksi itsekseen ja kulautti oluttuopistaan, ennen kuin siirsi huomionsa naisesta takaisin omaan lautaseensa. Ei siinä kyllä edes ollut enää paljon mitään jäljellä, miehen suureksi harmiksi. Brandon seivästeli haarukallaan viimeiset lohkoperunat perin tylsistyneellä ilmeellä, pää nojaten vasempaan kämmeneen. Kun nekin olivat kadonneet miehen kurkusta alas olut seuralaisena, häntä iski yhtäkkiä kamala nikotiinin himo. Ei hän kyllä tiennyt oliko röökki täällä sallittua vai ei, muttei missään ainakaan kieltokylttiä näkynyt. Brandon kaiveli kuluneen nahkatakkinsa taskuja ottaen esiin sytkän ja tupakan, ja kumartui sivuummaalle sytyttääkseen savukkeen. Homma jäi kuitenkin hätkähdyksen kera kesken, kun joku jo pamautti kätensä Brandonin ja viherpeipon pöytään niin että astiat kalahtelivat. Mies käänsi päätään nähdäkseen mellakoitsijan.
"Tässä ravintolassa tupakointi on ehdottomasti kielletty!" naistarjoilija ilmoitti napakasti katsoen huonosti käyttäytyvää miestä suoraan tuon sinisiin silmiin.
"Älä nyt viitsi, ei niin vakavaa", Brandon valitti tuijottaen tarjoilijaa samalla mitalla takaisin. Jos hän nyt vain vähän aikaa polttelisi, tuskin nyt kukaan kuoliaaksi tukehtuisi. Tarvitsi nyt niin kankea olla.
Brandonin hämmästykseksi kovemman saarnan saamisen sijaan hän sai nähdä, miten tarjoilijan tuima ilme alkoi kummasti pehmenemään sitä mukaan kun Brandon häntä suoraan silmiin tuijotti. Hetken aikaa brunette vaikutti olevan aivan kuin transsissa, ennen kuin naikkosen kasvoille ilmestyi hempeä hymy.
"Olet aivan oikeassa, ei se nyt niin vakavaa ole. Pyydän syvästi anteeksi", tarjoilijatar alkoikin yllättäen lepertää, ja mies nosti kummastuneena kulmaansa. Hmm? Olikohan mimmillä kuukautiset, vai mitä nämä mielialavaihtelut olivat olevinaan?
Brandon ei kuitenkaan valittanut, sillä olihan tämä asenne nyt enemmän hänen mieleensä. Kun tarjoilija näytti olevan aikeissa lähteä, stetsonhattuinen päätti kokeilla toistamiseen tupakkansa sytyttämistä. Mutta melkein välittömästi kun mies oli irrottanut katseensa tarjoilijan suklaanruskeista silmistä, lempeä ilme huuhtoutui naisen siroilta kasvoilta pois.
"Minähän sanoin, ettei tupakointia!" Käsi tömäytettiin puupöydälle uudestaan vielä kovempaa, ja Brandon sai melkein sydänkohtauksen. Valkoisten hampaiden välissä ollut edelleen sytyttämätön savuke tipahti säikähdyksissä lattialle. "Mitä persettä? Rauhoitu vittu vähän", Vaaleahiuksinen mies ärjäisi, mutta oli enemmänkin typertynyt kuin vihainen. Samantapainen ilme oli tarjoilijallakin, joka vaikutti siltä, ettei tajunnut itsekään omaa ristiriitaista käytöstään. Eikä nainen varmaan tajunnutkaan.
Brandon ei uskaltanut enää testata mikä tuulenpuuska toiselle seuraavaksi tulisi, vaan tunki sytkän nopeasti taskuunsa ja hääti sekoilevan tarjoilijan edes hetkeksi pois toisen oluen tilaamisen muodossa. Saatuaan hetken miettimisaikaa miehelle alkoi valjeta, mitä äskeinen oli ollut olevinaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun hänelle oli sattunut jotain vastaavaa. Brandonilla oli jokin kummallinen taito saada aivan eri mieltä olevat ihmiset taipumaan hänen tahtoonsa, mutta vain lyhytaikaisesti. Mies ei oikein tiennyt itsekkään miten lumoaminen toimi, sillä hän teki sen aina vahingossa. Brandon oli saanut vasta vähän aikaa selville, että temppu oli vissiinkin periytynyt hänelle äitinsä puolelta.
"Tch..." puoliverinen sähähti hiljaa itsekseen, ja veti stetsonin lieriä alemmaksi, silmiensä varjoksi. Brandon kaatoi yhdellä kulauksella vajaan oluttuopinsa kokonaan tyhjäksi, hivenen häiriintyneenä äsköisestä muistutuksesta yliluonnollisuuksien olemassaolosta. Ei miestä varsinaisesti haitannut, että hän oli jokin perseen puolidemoni, mutta olihan se nyt hieman outoa. Pelkkä demoni-termi hohtaa negatiivisuutta, vaikkei olisikaan ahdasmielinen. Koko jutun oli kuitenkin erittäin helppo välillä unohtaa, sillä eihän hän nyt loppujen lopuksi niin kovin erilainen tavallisiin ihmisiin verrattuna ollut. Ihan senkin takia Brandonista oli jotenkin typerää vaivata päätään asialla, muttei voinut itselleen mitään. Miehen on aina ollut vaikeuksia tottua uusiin asioihin, ja tämä oli yksi niistä. Taino, onhan hän ollut mitä on koko elämänsä, muttei vain ollut tietänyt asiasta. Näin tarkemmin kun miettii, Brandonin elämä olisi juuri nyt paljon yksinkertaisempaa, jos hänelle ei oltaisi siitä koskaan edes mainittu. Joskus salaisuudet on parempi pitää salaisuuksina.
Hän ei viitsinyt nostaa näköjään nykyään hypnotisoivia silmiään takaisin paikalleen tulleeseen tarjoilijaan, joka lähes huomaamattomasti toi uuden oluen. Työntekijä kuitenkin vielä nolona pahoitteli toimintaansa viherpeipolle, ennen kun vei tyhjät astiat mennessään. Brandon oli kerennyt jo melkein unohtaa vihreähiuksisen naisen olemassaolon. Lieköhän mitä tuo tällä hetkellä ajatteli.
Mies nosti vihdoin katseensa, mutta katsoi alitajuisesti hieman toisesta ohi. Eihän moisessa varomisessa oikeasti ollut mitään virkaa, mutta miestä häiritsi äsköinen enemmän kuin halusi itselleen myöntää.
"Krhm... mikä sun nimi on?" Brandon kysyi toiselta ihan vain hetken mielijohteesta, sillä hänellä oli tarve siirtää keskittymiskykynsä kerrankin johonkin muuhun kuin turhanpäiväisten ajatusten jauhamiseen. Mies oli tehnyt sitä viime päivinä niin paljon, että tulisi varmaan kohta höperöksi. Häntä kyllä vähän epäilytti, auttoiko höperöitymiseen vegaanin kanssa ystävystyminen, mutta ei kai sillä nyt niin väliä ollut.

Nimi: Rinssi

26.03.2017 14:50
Jill

Vihreähiuksinen nainen ei voinut kuin huokaista helpotuksesta, kun luento oli viimein ohitse. Kahden tunnin luento kulttuurintutkimuksesta oli ollut puuduttava eikä asiaa auttanut, että Jill oli viimeiset neljäkymmentä minuuttia nälkäisenä yrittänyt keskittyä ja ehtiä kirjoittaa muistiinpanoja. Onneksi se oli kuitenkin ohi ja olisi vihdoin aikaa käydä etsimässä jokin mukava ruokapaikka.
Katua pitkin kävellessään Jill pystyi uppoutumaan ajatuksiinsa. Hän suunnitteli mielessään päivän kulkua. Jos hän nyt kävisi syömässä ja sitten olisi aika tilata vihdoin se uusi sohva johon hän oli säästänyt jo kuukausia. Olisiko valkoinen vai musta sopivampi väri? Naisen oli pakko naurahtaa itselleen. Hänen ajatuksensa alkoivat kuulostaa liian aikuismaisilta ja liian tylsiltä. Onneksi kukaan muu ei pystynyt niitä lukemaan.

Ajatuksissaan nainen olikin tullut juuri mukavasti jonkinlaisen ravintolan kohdalle. Ulkonäkö kuitenkin vaikutti epäilyttävästi villin lännen tyyliseltä. Yleensä niistä ei saanut mitenkään erityisen hyvää ruokaa, ainakaan jos itse oli kasvispainotteinen. Jill katseli ympärilleen. Mitä pahaa siinä olisi, jos kokeilisi jotain uutta paikkaa.
Harmahtavat silmät huomioivat ensimmäiseksi täpötäydet pöydät. Hienoa, missään ei sitten ollut tilaa. Jill oli jo kääntymässä takaisin, mutta juuri kun hän oli tarttumassa ovenkahvaan, ilmeisesti joku tarjoilija pysähtyi hänen kohdalleen.
“Anteeksi, meillä on hieman täyttä tähän aikaan”, hento nainen sanoi pahoittelevalla äänellä. Jill huokaisi. Näkihän sen nyt jo heti ovensuusta. Tarjoilija kuitenkin jatkoi: “Tuolla yhdessä pöydässä kuitenkin näyttäisi olevan tilaa. Tuo tuolla missä tuo mies syökin.”
Jill katsoi lihaksikasta miestä ja lihalautasta jota tuo ahtoi suuhunsa. Vihreähiuksinen kohotti kulmiaan, mutta päätti sitten mennä pöytään istumaan, tosin kauimmaiselle tuolille miehestä (eli ei vierekkäiselle, eikä vastapäiselle). Tarjoilijanainen oli seurannut häntä ja ojensi ruokalistan hänen eteensä.

“Olisiko mitään kasvisvaihtoehtoja? Jill kysyi nähtyään valikoiman, joka tuntui koostuvan erilaisista liharuoista. Tarjoilija näytti huvittuneelta. “Noh, jos papuja haluat. Niitäkin löytyy.” Jill katsoi häntä hämmentyneenä hetken aikaa. Varmasti täällä oli myös muitakin ruokia, mutta sen tekeminen olisi varmaan ollut liian vaivalloista. “Äh. Otan vain salaatin kiitos”, hän mumisi. Tuskin se olisi parasta mitä hän tulisi syömään, mutta ei sillä ollut väliä.
Ruokaa ei varmaan tarvitsisi odotella mitenkään erityisen kauan. Jill oli kuitenkin jo hieman piristynyt väsymyksestä mitä luento oli aiheuttanut. Joku tarjoilija tuli kaatamaan hänelle vettä lasiin. Jill kiitteli ja otti vesilasin käteensä. Tulikohan tuo mies tänne useinkin? Tuo vaikutti sopivan enemmänkin jonkin elokuvan kuvausten valkokankaalle, kuin tänne rähjäiseen ravintolaan. Tosin jos miehen näyttelijäntaidot olivat päin persettä, ei hänen ulkonäöllään varmaan ollut väliä. Jill yskäisi hiljaa kiinnittääkseen miehen huomion ja katsoi tähän päin.
“Mikäs sinut tuo tänne?” Jill kysyi ja huomasi taas pyörittelevänsä hiuksiaan ja päästikin vihreistä latvoista irti. Hän toivoi, että mies oli kuullut hänet, sillä olisi varmaan hieman kiusallista yrittää kysyä uudelleen. Samalla myös hänelle tuotiin lautasellinen salaattia, jota nainen alkoi syömään nälkäisenä.

//Ja se mies on siis brandon

Nimi: E.M.

19.03.2017 19:06
//köhköhiä kohden~//

Chin Ho "Cho"

Valehtelematta nautin reaktiosta, jonka sain irti Valentinista. Siten en lopettanut tekemisiäni oikean kohdan löydettyäni. En ennen kuin sain tahtomani sanat ulos miehestä, missä vaiheessa suupieleeni pukkaava hymynhäive hieman hidasti tekemisiäni. Valentinin sanojen jatkot katkaisivat kuitenkin tekemiseni kokonaan ja katseeni kohosi toisen kasvojen puoleen. Sen perään kohotin yläkroppani ylemmäs käsieni kautta niin sänkyyn kuin Valentinin rintakehään nojaten. Ihan vaikka toinen ei käsiään paikoiltaan ollut etukäteen siirtänytkään.
"Kyllä me nyt voidaan", vastasin sitten viitaten sanoineni siihen tosiasiaan, että olin saanut kuulla tahtomani sanat. Katseeni päästin häpeilemättä Valentinin silmien tasolle samalla kun aiempi hymynhäivä roikkui edelleen suupielessäni tyytyväisyyttäni - mutta samalla myös intoani - esille tuoden.
"Voin etsiä kumin ja liukasteen, jos sen verran maltat odottaa", jatkoin ehdottavaa sävyä ääneeni päästäen. Osasinhan olettaa, mistä syystä toinen oli etenemisiä ehdottanut. Varsinkin kun siis pidemmällä kaavallahan tässäkin oli suunnitelmana mennä ja pakotti omaakin jalkoväliäni kiitettävästi. Siten kunhan vain myöntävän vastauksen saisin olin jo valmis siirtymään sulavasti pois miehen päältä yöpöydän laatikkoa kaivellakseni.

Nimi: Reddo

19.03.2017 15:16
Brandon

"Sinulla ei siis ole minkäänlaista ammatillista koulutusta?" Työpöydän äärellä istuskeleva, jo kaljuuntumaan alkanut mies, kyseenalaisti perin yksitoikkoisella äänellä ja nosti pitkää nenäänsä pitkin valuneita silmälasejaan takaisin paremmin silmiensä eteen. Rilliensä takaa hän tuijotti mitäänsanomattomalla ilmeellä ensin käsissään olevaa asiapaperia ja sitten vastapäätään rennosti istuskelevaa Brandonia. Työtön mies haukotteli ensin leveästi ja heilautti jalkansa toisen yli, ennen kuin vaivautui vastaamaan.
"Juu-u, niinhän siin sanotaan, tuskin sitä nyt toistaa tarttee", Brandon tuhahti näyttäen siltä, että nukahtaisi kohta siihen paikkaan. Kylläpä haastateltavana oleminen olikin tylsää. Mitenhän ne julkkikset oikein jaksoivat?
”Vainiin. Noh, onko sinulla sitten minkäänlaista työkokemusta aikaisemmilta työpaikoilta?” työnantaja kysyi seuraavaksi. Vaikkei sitä neutraalista äänestä varmaan voinut päätelläkään, Brandonista jotenkin tuntui, että keski-ikäinen mies oli jo nyt kerennyt kyllästymään häneen.
”Ihan hyvin mä oon tähänkin asti itse itseni elättänyt, vaikken minnekään toisten firmoihin oo tunkenutkaan”, Brandon mutisi kohauttaen olkiaan, vajoten vielä syvemmälle nojatuoliin. Sinisilmäinen tiiraili stetsonhattunsa lierin alta hieman kateellisena toisen miehen sormessa kimmeltävää vihkisormusta. Jos tuommoinen tylsimys saa naisia, niin miksei hän sitten? Ämmät tuntuivat tosin juoksevan pelkän rahan perässä, ja siltä ukko haisikin. On tämä elämä epäreilua.
”Ahaa, olet toiminut siis yrittäjänä?” ukkeli alkoi oitis piristyä. Varmaan luuli häntä ensin pummiksi. Tch, kaikkea kanssa. Brandon huokaisi kyllästyneesti varmaan kahdeksannen kerran istunnon aikana. "Mä en yritä vaan teen asioita, mutta voi sen kai niinkin sanoa. En kyl tajua miten se liittyy mihinkään, sehän on jo mennyttä paskaa. Saaks sitä työtä täält vai ei? En mä täällä turhaan ala istuu."

***

"Olisihan sen nyt hitto pitänyt arvata..." Brandon mutisi kyllästyneenä itsekseen muistellessaan ukon kieltävää vastausta ja nosti puoliksi tyhjän oluttuoppinsa huulilleen. Villi Länsi-henkisessä ravintolassa kuului naurua ja puheensorinaa, kun täpötäyden ruokapaikan jokaisessa pöydässä käytiin vilkasta keskustelua. Siis jokaisessa paitsi yhdessä, jossa tilaustaan yrmeällä ilmeellä odottava stetsonhattuinen mies istuskeli. Paikan ainoa yksikseen olija raaputti hetken karkeaa parransänkeään ihmetellessään miksi vitussa oli tullut juuri tänne masentelemaan epäonnistunutta työnhakureissuaan. Ravintolan ulkonäkö oli näyttänyt hänen silmilleen hyvinkin kotoisalta, mutta tosiasiassa se oli vallattu ihan samanlaisilla slangia puhuvilla ipanoilla kuin kaikki muutkin paikat tässä kaupungissa. Brandon tarvitsi päivittäisen määrän rauhaansa, mutta eihän tässä melussa kuullut kunnolla edes omia ajatuksiaan.
Tosin kun tarkemmin miettii, eipä hän ole paljon rauhassa saanut ollakaan sitten Zeawickin muuttamisen. Sinisilmäistä ärsytti vieläkin, miten typerä hän oli ollut heittäessään kaiken onnensa helvettiin vain sammuttaakseen turhan tiedonjanonsa. Toisaalta, mistä mies muka olisi voinut tietää, miten vittumaisia suurkaupungit saattoivat olla. Ei hänen isänsä ollut kertaakaan vienyt Brandonia ihmisten ilmoille. Ainoa paikka, missä hän lapsena oli kohdannut yli 10 vierasta ihmistä kerralla, oli ollut pieni kyläkoulu, jossa Brandon oli oppivelvollisuutensa täyttänyt. Sen sivistyneemmäksi poika ei ollut tarvinnut kouluttautuakaan, sillä Brandonille oli luvattu mahdollisuus jatkaa isänsä tilaa. Tämän hetkisen tilanteen keskellä saattoi kuitenkin todeta, että pidemmälle opiskelu olisi voinut olla ihan järkevä idea, mutta valitettavasti puolidemoniuskaan ei ole tarjonnut Brandonille ennustustaitoja. Ei mies tietenkään voinut silloin tietää, että hän joskus olisi työttömänä kerrostalojen keskellä. Tai että asuisi itse rähjäisimmässä sellaisessa, kun hupenevia rahoja täytyi säästellä. Huah, kylläpä Brandonille tulikin yhtäkkiä koti-ikävä siihen punaiseen omakotitaloon maissipeltojen ja karjalaidunten lomassa. Harmillisesti asioita ei osannut juuri arvostaa, ennen kuin menetti ne.
Brandon heräsi tähän hetkeen pulmiaan märehtimästä, kun hänen sieraimiinsa leijui haju, joka sai hänen suunsa samantien kostumaan. Mies nosti nälkäisen katseensa oluttuopistaan ylös naispuoliseen tarjoilijaan, joka oli saapunut hänen pöytänsä ylle.
"Naudan sisäfileenne, herra. Hyvää ruokahalua", nainen hymyili hurmaavasti laskiessaan lautasen Brandonin eteen. Mitään hymyjä mies ei kuitenkaan kerennyt ihastelemaan, sillä hänen vaaleansiniset silmänsä olivat nauliutuneet ruoka-annokseensa, kuin suden katse nurkkaan ajettuun saaliiseensa. Helvetti, Brandon oli kyllä tiennyt, että hän oli alkanut käydä nälkäiseksi, mutta ei ollut edes tajunnut miten kalvava tunne oli ollut, ennen kuin sai nenän eteensä jotain syötävää. Brandon ei ollut laittanut suuhunsa yhtikäs mitään tupakkaa lukuunottamatta koko päivän aikana.
Hänen nälkiintynyt olotilansa näkyi oikein selvästi myös ulospäin, kun Brandon murahti vain epämääräisesti jotain kiitoksen tapaista ennen kuin tarttui jo innokkaasti haarukkaan ja veitseen alkaen leikkaamaan ensimmäistä isoa palaa mehevästä pihvistään. Tarjoilija hymähti pudistellen huvittuneena päätään, ja jätti nahkatakkisen miehen tyytyväisenä syömään lihaansa.


//Ton ravintolan ainoat vapaat 3 paikkaa on siis neljän hengen pöydässä jossa Brandon istuu, joten jos haluaa, sinne saa hahmonsa ahtaa :'D

Nimi: Kiiwi

16.03.2017 20:07
//k-18 tai siihen suuntaan menossa//

Valentin

Cho vain tiesi liian hyvin mitä tehdä saadakseen minut menettämään hallintaani omista reaktioistani. Hänen huulensa löysivät turhan oikean paikan minkä seurauksena henkäisin taasen hieman kuuluvammin. Henkäyksen lomasta kirosin myös hiljaa ennen kuin sain mitään järkevämpää sanotuksi. Cho saisi sillä aikaa jatkaa tekemisiään, vaikka se lauseenmuodostustani haittasikin.
”Pidän tuosta – liikaakin”, aloitin jokseenkin takertelevasti ajatusteni karkaillessa ulottumattomiini sitä mukaa kun niistä sain kiinni. Liikaakin-lisäys sai alkunsa siitä, että tunsin oloni kovin neitimäiseksi sinä Chon alla. Ei se nyt sinänsä huono asia ollut, kunhan tuntemuksena sattui nousemaan esille. ”mutta voitaisko edetä?” kysyin.
Ehdotuksen takana oli yhtenä tekijänä ainakin omien halujeni yltyminen. Käsiäni tosin en vielä siirtyt Chon hiuksista ja hartialta, mutta en hänen liikkumista niillä myöskään estäisi.

Nimi: E.M.@phone

12.03.2017 20:24
//köhköhiä kohden~//

Chin Ho "Cho"

Jännittymisien kautta sain Valentinin pienesti kiemurtelemaan(?), mikä ei haitannut menoani lainkaan. Oletin toisen vain nauttivan tilanteesta, mitä kautta ainakin siinä hetkessä hylkäsin mieleeni tulleet ideat alaspäin jatkamisesta, kun mies tuli oikein siirtäneeksi käsiään. Toisen käden tunsin kuin haparoiden(?) hakeutuvan hiuksieni sekaan kun taas toinen käsi siirtyi tarjoamaan kyynärvarren sijaan ihokontaktia lapaluuni ja hartiani tienoille, ja siitä alemmas miehen kropalla vetäytymällä olisin vain vetänyt itseni eroon kosketuksesta.
Siten Valentin tuli kuin itse päättäneeksi pitäyttää minut siinä aloillani. Pelkän saman jatkaminen olisi kuitenkin pidemmän päälle ollut tylsää, ja todellakin halusin olla sanojeni veroinen. Varmasti kun saisin miehen lausumaan samat sanat kuin mitä olin itse lausunut. Niinpä toisen rintakehän liikkeen pysyessä vielä jokseenkin rauhallisena tulin nännin tuntumaan lasketun suudelman jälkeen lipaisseeksi tahallani suoraan alueen herkintä kohtaa(?), minkä perään suudelman kautta siirsin huuleni oikeampaan kohtaan pienesti nänniä imeäkseni(?). Toki temppu toimi tehokkaammin naisilla, mutta jos lähti miettimään samaa kosketusta tunnettavaksi enemmän jalkovälin puolessa... Ja sitä paitsi kyllähän tekemiseni saivat omatkin ajatukseni siirtymään selkeämmin - kummassakin päässä - kohti aktiivisempaa menoa.

©2018 ✗ ZEΔLWICK ✗ - suntuubi.com