Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Some legends are told
Some turn to dust or to gold

Tekeminen | "Puhe" | #Ajatukset# | #"Telepatia"# | //Roolin ulkopuolinen huomautus//

 

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sarenne

21.06.2017 19:19
Devon

Ilmeisesti en yksinäisyyteni aikana ollut opinut tulkitsemaan ihmisiä yhtään sen paremmin. Tai ainakin saatoin joissain tapauksissa olla helposti hämättävissä. Enhän minä Daquanistakaan olisi osannut sanoa, vaikka kyseessä olisi ollut pahempikin murhaaja.
Väärän havaintoni vuoksi saatoinkin siis hieman jäätää paikoillani Daquanin esittämän kysymyksen vuoksi. Saattoivat aivoni tiltata astetta pahemminkin Daquanin nuolaistessa alahuultaan ja sitä puraistessaankin. Saatoin tuijottaa. Aika näkyvästikin. Tai ainakaan en osannut irroittaa katsettani Daquanin huulista - ainakaan ennen kuni tajusin, että minun olisi ehkä paras vastata.
"Ehm, en enää.. välttämättä oo yhtä varma", onnistuin vastaamaan katseeni muualle Daquanin huulista nykiessäni. Lasini olin laskenut takaisin tasolle, jääden ehkä hieman silmiäni siristellen Daquania katsomaan.

Nimi: Lehw

21.06.2017 02:30
Daquan (Seron)

Onnistuin melkein saamaan toisen tukehtumaan veteensä, mutten ihan. Siitä toivuttuaan Devon ilmoitti, että olin muka liian viattoman oloinen kyetäkseni flirttiin. Ja siinä toinen menikin sitten metsään oikein kaasu pohjassa. Minä olin flirttaillut jo ennen kuin hän oli edes syntynyt. Ulkoinen habitukseni ei tällä hetkellä välttämättä siihen vihjannut, mutta kai se nyt olisikin ollut aika perverssiä tulla ensin ikkunasta sisälle ja alkaa sitten vain vinkkailemaan silmää ja lausumaan iskurepliikkejä. Ei, se olisi ollut epäkohteliasta ja en minä ihan niin urpo ollut, että siihen olisin ryhtynyt.
"Oletko ihan varma sen viattomuuden suhteen?" minun oli pakko kysyä vastaan toiselta, vaikka hän olikin myöntänyt, että oli saattanut tulkita minua väärin. Samalla poikamaiseen hymyyni hiipi jotain muutakin ja tietoisesti ensin lipaisin alahuultani ja sitten puraisin sitä kevyesti. Ele oli niin hienovarainen, että sitä tuskin huomasi. Katseeni kuitenkin pidin yhä Devonissa. Yleensä tämä toimi edes jossain määrin, mutten tiennyt, miten keskittynyt aamutakkimies oli eleisiini.

Nimi: Sarenne

21.06.2017 02:16
Devon

Ihme kyllä, sain kulkea matkan alakertaan suhteellisen rauhassa, tai ainakin ilman keskeytyksiä. Sain jopa tyhjentää vesilasini rauhassa, ja vasta kysymykseni jälkeen Daquan tuntui musitavan puheliaisuutensa.
Mies ei kuulemma tarvinnut mitään juotavaa, löytäen itselleen istumapaikankin. Saatoin ehkä hieman mieleni sopukoissa mulkoilla miestä, olihan kyseessä kallis pöytäsetti, mutta ulospäin olin onneksi ihan normaalina. Enhän minä sentään uskonut, että Daquan menisi.. hajottamaankaan tavaroita tai mitään.
Vielä puolikkaan lasillisen vettä itselleni otettuani käänsin selkäni tiskialtaaseen päin, jääden kuitenkin nojaamaan sitä vasten. Tein virheen ottaessani huikan vettä, sillä meinasin pienesti tukehtua Daquanin ottaessa flirttailun takaisin aiheeksi. Minulla saattoi olla jotain aika terävää vastattavaa, mutta se saattoi unohtua johonkin joutuessani Daquanin hymyn kohteeksi. Ei sillä, että olisin harhautunut mistään.. erityisestä syystä. Se nyt vain sattui olemaan huomioni kiinnittävä hymy.
"Sä näytät vähän liian viattomalta mihinkään flirttaamiseen", sanahdin, ehkä pienesti hymyillen. Vaikka oli hymyily vieläkin kovin outoa. Saattoi hymyyni ehkä sekin vaikuttaa, että silmieni kehuminen ei ilmeisesti ollut mikään vahinko, vaikka harvoin niitä kehuttiinkaan tummista silmäpusseistani johtuen.
"Mutta minkä mä oon ketään tulkitsemaan. Harvoin mä oon enää oikein kenenkään kanssa tekemisissä", jatkoin hymähtäen. Elin suhteellisen yksinäistä elämää kieltämättä. Mitä nyt taloudenhoitajan ja asianajajan kanssa aina silloin tällöin puhuin. Ja vanhempieni kanssa mahdollisuuksien mukaan. Muutoin olin onnistunut suhteellisen hyvin katkomaan välini ihmisiin.

Nimi: Lehw

21.06.2017 01:52
Daquan (Seron)

Jotenkin toinen ei osannut ottaa kehuani hyvin. Oli kuin hän olisi panikoitunut siitä, ainakin mitä oli sönkötyksestä päätteleminen. Se oli tavallaan söpöä, tavallaan outoa. Totta olin puhunut, miksi toinen sitten meni sen melkein kieltämään? Sitä paitsi minun mielipiteenihän se oli ollut.
Sen perään Devon kuitenkin jatkoi huomauttamalla, että äskeinen oli ollut mukamas flirttiä, mutta ei se ollut. Eiköhän toinen olisi huomannut jos olisi. Nätit silmät oli ollut pelkkä toteamus, mutten ehtinyt sitä sanomaan, kun aamutakkinen mies oli jo tekemässä pakoa ja vaihtamassa aihetta. Aikamoinen lurjus, kun tuolla tavoin yritti helmat liehuen karata.
En kuitenkaan estänyt, mutta seurasin hyväntuulisesti hänen jäljessään huoneesta ulos ja rappuset alas ja keittiöön. Matkalla silmäilin ympäristöäni ja hymyilin itsekseni. Mukava kämppä. Jos asuisin täällä, kulkisin varmaan alasti. Olettaen, ettei siskoni asuisi saman katon alla.
Keittiöön päästessäni huomasin, että olin ollut kovin kauan aikaa ihan hiljakseen, kun Devon kysyi ottaisinko jotain. Se virhe olisi sopivaa korjata pikimmiten.
"Enpä varmaan tartte", vastasin ja istuin alas lähimmälle tuolille. Tai tuolin puutteessa pöydälle, en ollut niin nirso sen suhteen, missä istuin. Katseeni pidin uteliaana miehessä.
"Yläkerrassa sanoit jotain flirttaamisesta", jatkoin palaten aiempaan aiheeseen ja heiluttelin jalkojani. "Ei se ollut flirttiä, vaan ihan oikea kehu. Mutta voin kyllä flirttaillakin, jos erityisesti haluat."
Sanojeni perään väläytin Devonille ehkä maailman suloisimman poikamaisen hymyn.

Nimi: Sarenne

21.06.2017 01:34
Devon

"En epäile yhtään", tuhahdin miehen sanoessa, että hän ei osannut olla hiljaa. Sen olin huomannut jo tähän mennessä. Hän vaikutti aivan liian rennolta ja hyväntuuliselta, ainakin minuun verrattuna. Hymyilikin niin reippaasti ja aidosti, minä kun puolestani tein kovaa työtä sen eteen, etten kireän hymyni alla irvistäisi epämiellyttävästä tilanteesta johtuen.
Daquanin jatkaessa höpinöitään olin taas vaihteeksi tipahtamassa kelkasta, saivathan silmäni häneltä kehuja. Hetken aikaa aivoni rullasivat tyhjäkäynnillä minun yrittäessä miettiä, oliko kyseessä vitsi vai ei. Liian vilpittömältä mies kyllä näytti vitsaillakseen.
"Mulla- öm, juu? Ei? Kiitos?" sanoin jokseenkin änkyttäen, sillä miten hänen kehuihinsa pitäisi muka vastata? Menin selvästi kiusaantuneeksi tilanteesta, ja tilannetta vaikeutti vielä se, että Daquan oli siirtynyt tuijottamaan suoraan silmiäni, eikä se ollut.. juttuni. Ihmiset olivat jo normaalistikin vaikeita, mutta Daquan oli vetänyt jo uuden tason oloni jokseenkin uhatuksi tekemisessä.
"Mun korviin toi alkaa kuulostaa jo flirttailulta", totesin toista kulmaani kohottaen, mutta sitten vakavoituen. Enhän minä nyt samalle linjalle ollut lähdössä.
"Oli miten oli", sanoin aiheen kiireesti vaihtaen, "mä taidan tarvita lasillisen." Vettä vain, sentään. Vaikka jotain vahvempaakin saatoin harkita, sillä en vieläkään ollut täysin varma, hallusinoinko, vai puhuinko ihan elävän olennon kanssa. Keksimäni tekosyyn ansiosta sain kuitenkin verukkeen livahtaa pois Daquanin ja seinän välistä (?) sen verran vauhdikkaasti, että se sai aamutakkini helmat hulmahtelemaan. Ehkä hieman liian rivakalla kävelytahdilla suuntasin pois huoneestani, portaisiin ja alakertaan saadakseni itselleni tilaa hengittää.
Nappasin hyllyltä itselleni lasin, täyttäen sen ja juoden muutamalla kulauksella tyhjäksi. Yritin parhaani mukaan ignoorata minua seuranneen miehen (?) ja palauttaa hermoni entiseen kuosiinsa. Mikä ei ollut silloinkaan ollut mikään mahtavin. Hetken aikaa nojasin käsilläni pöytätasoa vasten, rauhoitellen itseni ja yrittäen tuoda jotain järkeä tilanteeseen. Daquan oli vain vieras. Outo vieras, mutta vieras kuitenkin.
"Haluutko sä?" kysyin viitaten laseihin ja juomiin, "löytyy meiltä muutakin, kuin vettä."

Nimi: E.M.

18.06.2017 12:27
//HÖHKÖH//

Chin Ho "Cho"

Työntöni aloitettuani Valentin päästi molemmat kätensä hartioilleni tai ainakin hartioideni tienoille. Miehen vasen käsi oli nimittäin enemmän käsivarrella ja oikea melkeinpä niskallani niskahiuksiani hiljakseen pyörittelemässä. Oikean kohdan löytämisen perään toisen käsien liike tuli kuitenkin pysähtyneeksi ja Valentin muutenkin jännittyneeksi pienen hetken ajaksi.
Tällä kertaa nuori mies sai tosin jopa henkäistyä syyn jännityksilleen, vaikkei tarkennus tarpeen ollutkaan. Toisaalta sai se joka tapauksessa hymyn nousemaan suupieliini, mikä tosin tarkoitti hetkellistä taukoa Valentinin iholle siunattuihin suudelmiin. Samalla pääsin kuitenkin henkäisemään hieman syvempään ennen kuin lähdin hiljakseen nopeuttamaan tahtiani(?)
"Huomasin", vastasin henkäisyni perään lyhyesti, minkä jälkeen parhaani mukaan jatkoin suudelmiani(?). Tahdin nopeutuessa Valentin puolestaan lähti painamaan kättään voimakkaammin oikeaa käsivarttani vasten ja hänen oikea kätensä asettui niskemmalta hartialleni. Sen jälkeen hän jopa liikauttaessa jalkojaan hieman ylemmäs, mitä kautta pääsin työntymään hitusen syvemälle(?).
Ja siinä vaiheessa suudelmani katkesivat uudemman kerran, enkä saattanut olla päästämättä selkeää nautinnollista äänähdystä vasten toisen iho. Valentin kun tuntui sen verran hyvältä, ja hengitykseni jäi nyt pakosti kohonneemmalle tasolleen ja henkäisyni välittivät selkeämmin nautinnollisuutta. Myös toisaalta nuoren miehen hengitys oli kiihtynyt, ja tehokkaasti hengitykseen sekoittautuneena saatoin kuulla hiljaisia voihkaisuja. Osin jälkimmäinen oli edelleenkin syynä siihen, miksen itseäni äännekkäämmäksi päästänyt.
Ei se toisaalta tarkoittanut, ettenkö olisi halunnut. Lähinnä en laskenut itseäni äänekkäämmäksi, koska olin tottunut töissä menemään aina asiakkaan viittelöimällä tasolla. Tai olinhan minä automaattisesti Valentinia hiukan äänekkäämpi, mutta periaatteessa siis. Hänen suhteen kun en vielä tiennyt mistä tasosta mies piti.
Tosin vaikka ääntelyt nyt saatoinkin halita, niin suudelmien lopettamisesta huolimatta en tahtonut punnertaa itseäni pystympään asentoon siitä toisen läheltä. Toki pystymmästä asennosta olisin pystynyt toisella kädelläni tuomaan hieman lisänautintoa - mikä siis kävi mielessäni -, mutta sillä hetkellä se jäi tekemättä. Mieluummin laskin otsani yläosan toisen paljasta ihoa vasten(johkin siihen solisluu/hartia-alueelle?), ja päästin itseni nopeuttamaan tempoa selvemmin(?).
Tiesin, että olisin hyvin voinut sanoa jotain siihen väliin, mutta jostain syystä se vain jäi välistä. Ihan kuin syvemmälle pääsemisen jälkeen ajatukseni olisivat vain osin jämähtäneet, enkä kuollaksenikaan osannut siinä hetkessä sanoa miksi niin kävi. Nautinnollisten, syvien henkäisyjeni välistä koetin vain tasapainotella selkeämmin raskastuneen hengitykseni kanssa, ja tunsin jo lähteneeni pidättelemään hommasta nauttivan jalkovälini tuntemuksia.

Nimi: Kiiwi

12.06.2017 16:38
//k-18 stuff and things//

Valentin

Minun oli helpompi katsoa Chota hänen siirrettyään kätensä minun molemmin puolin (olettaen että siin vähän eteenpäin joutu kumartumaan), vaikka siis olihan keskittymiskykyni tilanteen takia aivan hukassa. Ainakin Chon aloittaessa liikkumisen.
Hiuksia haroneen oikean käteni rentouiin vierelleni, mutta se sai kohtuullisen nopeasti muuta tehtävää Chon alkaessa painamaan suudelmia solisluuni tuntumaan. Vasenkin käteni irtosi lakanoista siirtäessäni molemmat käteni kevyesti Chon hartioiden tuntumaan. Vasen käteni jäi ehkä enemmänkin hänen käsivarrelle oikean löytäessä tiensä enemmän niskan suuntaan irokeesin niskahiuksia hajamielisesti pyörittelemään.
Hetken hakemisen jälkeen Cho löysi työnnöillään kirotun herkän kohtani, mikä sai käsieni liikkeen pysähtymään ja jännityin muutenkin aivan pieneksi hetkeksi.
”Siinä”, sain henkäistyä, vaikka se tuskin oli välttämätt edes tarpeen. Selvästi tarkoituksena ajaa minut hulluksi Cho alkoi hiljalleen nopeuttamaan tahtiaan, mikä sai vasemman käteni painautumaan hieman voimakkaammin Chon käsivartta vasten, kynsiä kuitenkin välttäen, oikean käden sormien lopettaessa hiusten pyörittelyn ja asettuessa hartialle. Liikautin myös jalkojani hieman ylemmäs, ehkä helpottaakseni Chon urakkaa ja antaen enemmän tilaa, vaikka todellisuudessa en minä niin fiksusti ajatellut. Ennemminkin yritin vain vastustaa kiusausta vetää hänet aivan kiinni itseeni.
Kiihtyneen hengitykseni lomasta saattoi kuulua hiljaisia voihkauksia Chon osuessa oikeaan kohtaan, mutta ne nyt oli helposti sekoitettavissa tosiaan pinnallisempaan hengitykseeni. Ainakin niin toivoin.

Nimi: E.M.

11.06.2017 14:00
//KÖHKÖH//

Chin Ho "Cho"

Valentinin seksikkyyttä kommentoimalla olin saanut suhteellisen suoran reaktion, sillä nuori mies oli avannut silmänsä nopeasti ja kohottanut päätään minuun paremmin katsahtaakseen. Mitään toinen ei kuitenkaan ollut sanonut, vaan punastumisien kautta hän oli painanut vain takaisin sänkyä vasten. Ehkä Valentin ei sitten vain ollut tottunut moisiin kommentteihin, mikä oli sääli. Kyllähän hänenlaisellaan miehellä pitäisi olla joku moisia latelemassa. Edes aina silloin tällöin.
Mutta vaikka sitten olinkin saanut toisen punastumaan, niin en laskenut menneeni liian pitkälle. Sormien liikkeen toiston seuraamuksena Valentinin nauttiva reaktio oli nimittäin selkeämpi ja hän jopa mumahti tyytyväisenä. Ja se jos mikä myös todisti sanojani, kuten tarkoitus oli ollutkin.
Tyhjäksi jäämisien jälkeen Valentin itsekin taisi joka tapauksessa odottaa jatkoa, sillä asentoa vaihtaessani mies tuli kohottaneeksi päätään hieman lakanoista. Moinen teko tosin myös kaikkosi nopeasti, kun liukasteen jämät sormistani jäykän varustukseni kumille sipaustuani ohjasin itseni sisään asti. Toisen rentouden mukaan etenemisistä huolimatta(?) Valentin nimittäin painoi nopeasti takaraivonsa takaisin lakanoihin, mutta eipä hän ollut ainut tukea sängystä hakeva. Osin asennostani johtuen nojauduin vahvasti käsiini, jotka olin siirtänyt Valentinin molemmin puolin(?), ja siinä nuoren miehen yllä maisema oli kyllä jotain ylitsevertaista. Varsinkin kun hitaalla ja mahdollisimman nautinnollisella tahdilla alkavat työntämiset aloitettuani(?) tiesin jokaisen liikahdukseni välittyvän suoraan toiselle. Melkein jouduin muistuttamaan itselleni, että minun piti leikkiä olevani töissä.
Sillä kertaa ajatukseni tulin kuitenkin pitäneeksi ominani, kun tahdoinhan minä antaa toiselle mahdollisuuden vain keskittyä nauttimaan tilanteesta. Niinpä vielä hitaan rytmikkäitä työntöjä jatkaessani kumarruinkin miehen puoleen(?), ja huullani toisen ihon tunnettuani suljin silmäni ennen kuin lähdin jakamaan nauttivia suudelmia Valentinin vasemman solisluun paikkeille(?). Pieni multitaskaaminen kun ei siinä vaiheessa tuntunut missään, vaan enemmänkin se auttoi keskittymiseni osin toisaalle alapään silkasta nautinnosta, mitä kautta pystyin lähteä etsimään hitaiden työntöjen tahtiin sormillani aiemmin löytyneen herkemmän kohdan(?). Sen jälkeen kun tahtia voisi lähteä hieman kirimään(?), ihan jotta Valentin saisi kokea tahdin muutoksen parhaalla mahdollisella tavalla(?).
Lisäksi muutenkin hommiin keskittymällä hengityksen kontrollointi onnistui paremmin, ja parhaani mukaan painoin työntö työnnöltä enemmän mukaan tahtovan hengästymisen syrjemmälle. Sillä vaikka raskastuneen hengityksen tuntu iholla saattoikin olla tunnelmaa kohottavaa, ei silkka huohotus sitä yleensä ollut. Ei ainakaan minusta.

Nimi: Kiiwi

10.06.2017 22:29
//k-18-ish//

Valentin

Havahduin pumpulisista tiloistani Chon sanahdukseen, mikä sai minut avaamaan silmäni nopeasti ja katsahtamaan häneen päätäni hieman kohottaen. Olin aika aidosti yllättynyt suorasta kommentista, vaikka yllätys saattoikin kasvoillani olla sekoittunut nautintoon ja epäluuloon. Äkillinen katsahdus johtui myös siitä, että melkein refleksinomaisesti olin olettanut hänen vitsailevan. Vitsailuun viittaavia piirteitä en kuitenkaan Chon kasvoilta löytänyt, mikä sitten johtikin vahvempaan punastumiseen painaessani pääni takaisin sänkyä vasten.
Olisin halunnut sanoa jotain, mutta ajatukseni eivät toimineet tarpeeksi rivakasti tai ainakaan saaneet mitään esityskelpoista aikaan ennen kuin Cho ehti jo jatkaa puhumista. Sormien liikkeen tostaminen oli varsin… tarpeetonta, sillä tiedostin kyllä miten roskaa olin Chon käsittelyssä. Liikkeen toisto kuitenkin sai minut kuitenkin mumahtamaan tyytyväisenä kuuluvammin selkäni kaareutuessa hetkeksi irti lakanoista silmieni painuessa myös siksi aikaa kiinni. Sinänsä veto ajoi kyllä asiansa sanojen tehokeinona.
Olin melkein jo itsekin sillä kannalla, että olisimme voineet jatkaa sormien kanssa pidempäänkin, nimittäin niistä luopumisen jälkeen olo oli hetken jokseenkin epämiellyttävä. Se kuitenkin helpotti sen verran, että sain ajatuksiani hieman paremmin järjestykseen Chon siirrellessä jalkojani päästäkseen lähemmäs.
Pienen hetken jouduin odottamaan katsoen Chota pää taas hieman lakanoista koholla, kunnes tunsin hänen alkavan työntyä sisälleni(?). Pääni oli lakanoissa nopeasti yrittäessäni hengitellä suuni kautta ja pysytellä rentona. Oikea käteni kohosi ikään kuin haroamaan huksia pois silmiltäni, vaikka ne kiinni olivatkin (mut sillai ns sama liikerata, sit vähänku pysähtyy sormet hiuksissa??) vasemman käteni hakiessa otetta lakanoista. Katseeni käväisi välillä Chossa, mutta enemmän taisin katsoa kattoon silmiäni räpytellen.
Ei se sattunut tai mitään, ainakaan liikaa, mutta jotenkin tilanne oli vain… ylivoimainen. Hyvällä tavalla. Ehkä se johtui Chon aiemmista kommenteista tai kaikesta, en jaksanut ottaa selvää.


Nimi: E.M.

10.06.2017 18:33
//KÖHKÖH//

Chin Ho "Cho"

Sen suurempaa vastausta en odotusteni mukaisesti toiselta saanutkaan. Lähinnä Valentin sai aikaiseksi myöntävän hymähdyksen tai henkäyksen tapaisen reaktion. Katsettani hän ei joka tapauksessa tuntunut välttelevän, mitä kautta minulla ei ollut kiirettä tiputtaa katsetta tekemisiini. Ja se taas oli vain hyvä, sillä ei minun tarvinnut nähdä mitä olin tekemässä. Osasin minä hommani muutenkin.
Lisäksi kyllä minä mieluusti pidin katseeni nuoressa miehessä. Ihan vaikka Valentinin puolesta katsekontaktin ylläpitäminen heikkeni silmien ummistelun vuoksi sormia toisen sisään lisäillessäni. Jos mitään, niin oikeastaan se sai toisen näyttämään entistä seksikkäämmältä ja haluttavammalta. Enkä minä sitten voinut vain olla asiasta hiljaakaan. Toki Valentin itse oli hiljaisemman puoleinen, mutta ei hän vaikuttanut aiemminkaan turhautuneen sanahteluihini, joten miksei.
"Et varmasti tiedäkään miten seksikkäältä näytät juuri nyt", sanahdin siten katseeni toisessa pitäessäni. Mitenkään ahdistavan tuijottavaksi en kuitenkaan katsettani missään nimessä laskenut, nautinhan itsekin näkymästä. Siten päästin äänensävynikin päästin vietteleväksi - tai oikeastaan se tapahtui ihan itsestään - samalla kun jatkoin vielä nuoren miehen availua(?).
"Melkeinpä mieleni tekisi jatkaa tätä vielä hetki, mutta en tahtoisi myöskään, että joutuisimme lopettamaan liian aikaisin", jatkoin ja tahallani tulin virkkeeni lopulla toistaneeksi sormien liikkeen, jolla olin aiemmin saanut toisen ummistamaan silmiään(?). En minä kuitenkaan ajatellut syödä siinä saman tien sanojani, minkä takia vain hetkeä myöhemmin laskin sormeni eroon toisesta(?). Täysin yhtäkkiä en toki moista temppua tehnyt vaan hieman hitaamman puoleisesti(?), en minä ilkeä ollut.
Sillä melkein mieleni vain teki jatkaa sormin tekemisiäni. Varsinkin jalkovälin varustukseni kun tahtoi saada kosketuskontaktia, ja tiesinhän minä sen tuntuvan paremmalta peräpäässä kuin pelkät sormet. Niinpä - sillä varauksella, etten toiselta muita toiveita saisi - olin valmis siirtymään asiassa eteenpäin ja kohottamaan toisen jalkoja hieman omien jalkojeni tieltä, jotta pääsisin mahdollisimman lähelle nuoren miehen jalkoväliä(?).

Nimi: Kiiwi

05.06.2017 14:31
//k-18-ish//

Valentin

En oikein tiennyt mitä meinata Chon kommentista, mutta annoin asian olla, enkä vaivannut sen mietinnällä itseäni enempää. Se oli kuitenkin hieman haasteellista, nimittäin Chon kädet olivat siirtyneet hetkeksi muihin puuhiin ajatuksiani harhauttamasta.
Liian kauaa en kuitenkaan joutunut suinkaan kodottelemaan, nimittäin Chon saatua kortsun itselleen ja liukkarit sormiinsa sain taas nauttia hänen kosketuksestaan. Hetken kuluttua siitä hän myös työnsi sormensa sisälleni, kysyen jatkokysymyksen aiempaan kommenttiinsa liittyen. Ihankuin mukamas saisin jonkun selkeän vastauksen aikaiseksi, varsinkaan silloin, kun Cho tuli myös katseensa hymyn kera kasvoihini nostaneeksi. Jonkinlaisen myöntävän hymähdyksen tai henkäisyn kantssa kuitenkin vastasin.
Ehkä vain kuvittelin, tai sitten toisella kerralla rentoutuminen oli helpompaa. Cho jatkoi suunnilleen samaan tyyliin kuin viimekerrallakin, enkä valittanut. Sormien lisäilyn (?) myötä tosin kykyni pitää yllä katsekontaktia heikkeni, mutta ei se nyt kuitenkaan katseen välttelyksi mennyt. Ennemminkin vain jouduin ummistamaan silmäni jonkin liikkeen tuntuessa erityisen miellyttävältä.

Nimi: E.M.

13.05.2017 13:50
Eli "Ellie"

Askeleideni lähdettyä kulkemaan kohti koirapuiston porttia turhaan en enää pysähtynyt tai taakseni katsonut. Olin saanut hupini, mikä dorka Ree olikaan kun ei asioita tajunnut. Muutamaa metriä ennen porttia vislasin Boxerin perääni, mikä sai körilään juoksemaan luokseni. Portin avasin ja suljin jo ennen hihnan kiinnitystä, sillä yhtä hyvin sain siinä kävelytielle päästyäni hihnan kiinni kaulapantaan. Toki tarkoituksenani oli olla puistossa pidempään, mutta moisessa seurassa.. Njääh, mieluummin olin yksinäni.
Suoraan kotiin kun en aikonut siitäkään mennä. Ollien puhuttelu ei innostanut nimittäin edelleenkään. Niinpä jatkoin lenkkiä katuja pitkin Boxerin kulkiessa edelläni ja korkealla häntäänsä kantaen. Tosin kännykän näpräämisestä huolimatta loputtomiin asti en silti jaksanut lenkkiä venyttää, ja reilun tunnin päästä puistosta lähtemisen jälkeen saavuimme takaisin kotiovelle. Oven avattuani laskin suosiolla Boxerin hihnasta irti, mitä kautta koira tallusti rauhassa sisään ja oven suljettuani jätin ulkovaatteet eteiseen. Sillä välin köriläs oli suunnannut olohuoneeseen Ollieta moikkaamaan, tai niin ainakin oletin isoveljeni tullessa hetkeä myöhemmin minua vastaan olohuoneen puolelta. Ja olihan Boxer hänen kannoillaan.
'Tulithan sä viimein', Ollie totesi ilman sen suurempia tervehdyksiä. Ja auttamattakin tiesin mihin tilanne veisi, joten päätin vain ohittaa asian.
"Mahtava havainnointikyky", vastasinkin siten, minkä jälkeen olin suuntaamassa isoveljeni ohitse kohti keittiötä. Kotiin pääsemisen jälkeen Ollie kun teki yleensä jotain ruokaa, ja vaikka hänellä nyt oli astetta terveellisempi maku kuin minulla, niin kyllä valmis ruoka silti aina passasi. Jälleen kerran toisen käsi kuitenkin tukki tieni ja pakotti askeleeni pysähtymään. Närkästynyt ilme kasvoillani käänsin katseeni yläviistoon, Ollien kasvoihin.
'Me sovittin, että lenkin jälkeen. Ensin siis jutellaan, sitten pääset syömään', hän sanahti, mikä sai kuitenkin närkästykseni pysymään kasvoillani. Okei, olin myöntynyt, mutta vain koska toinen ei olisi muuten päästänyt minua lähtemään ulos. Sitä ei siis laskettu.
"Kai laitat sitten Boxerinkin odottamaan ruokaa? Se ei nimittäin osaa ottaa sitä ite, toisin kuten mä", vastasin siten sarkastisesti ja suurta painoarvoa toisen sanoille laittamatta. Kädenkin tulin tönäisseeksi lähinnä pois tieltäni, sillä en minä siinä eteisessä ottaisi mitään puhutteluita. Ja toisekseen Ollielle niin saatoin tehdä, minkä hän todistikin päästämällä minut ohitseen. Perääni hän toki kääntyi, heti kun oli vain nappaissut lattialle lojuneen hihnan irti koiran kaulapannasta. Hihnan hän taisi äänestä päätellen tipauttaa eteisen lattialle.
'Tää on sun paras mahdollisuus', kuulin toisen joka tapauksessa huikkaavan. Ja niin, sitähän molemmat veljeni olivat eilen - ja muutaman kerran sitä ennenkin - muistutelleet. Olin jo niin kypsynyt koko väittämään.
"Juu, paras mahdollisuus nähdä roppakaupalla huoria ja ehkä saada bonusetuja samalla", heitin siksi läpällä keittiön kynnyksen ylitse astuessani. Ollie ei vitsiä kuitenkaan tajunnut, vaan askeleista kuulin miten isoveli suuntasi perääni ja saapui siitä lautasta esiin kaivaessani keittiön oviaukkoon.
'Juuri tota Reggie tarkotti. Se olis jo mätkinyt sua pitkin takaraivoa', hän marmatti katsekontaktin minuun saatuani. Ta no, ei hän täysillä marmattanut. Ei jos vertasi siihen mitä minä osasin. Totta hän joka tapauksessa puhui. Reggie oli eilen jo ollut painostava ja käytöstäni vastaan, minkä lisäksi epäilemättä heittoni olisi varmasti saanut toisen hiiltymään.
"No, sittenhän on vaan hyvä, ettei se oo täällä", oli kuitenkin vain minun vastaukseni, jonka tokaisin vilkaisematta veljeäni. Totta sekin nimittäin oli, enkä edes katunut heittoani. Ja kaipa siksi tokaisuni sai toisen huokaisemaan, minkä laskin puolittaiseksi erävoitoksi. Loput erävoitosta katsoin saaneeni, kun hetken hiljaisuuden perään Ollie tokaisi saavani ruokkia Boxerin yksinäni samalla kun kaivoin lautaselleni ruokaa. Sen perään kun toinen palasi takaisin olohuoneen puoleen, minkä varmistin oviaukkoon vilkaisemalla. Ja mikäs siinä, tyytyväine hymy nousi nimittäin kasvoilleni. Alkajaisiksi sitten tarjosin köriläälle yhden paistetun kalapalan, jonka koira haukkasi kitaansa mieluusti ja jäi vielä kyttäämään uudemman palan perään.


Chin Ho "Cho"

Valentinin lyhyt hymähdys sai suupieleni kohotukseen nousemaan pientä huvittuneisuutta. Tilanteeseen nähden toinen kun valitsi varsin sopivan termin, minkä takia tekemiseni lopettaessani katseeni käväisikin nuoren miehen kasvojen puolessa. Siitä suoraan siirsin kuitenkin painoni kokonaisuudessaan jalkojeni puoleen, jotta sain sängynpintaan nojanneen oikean - ja kumia ja liukuvoidetta kannattelevani - käteni vapaaksi nojailusta. Samalla vasen käteni vetäytyi miehen iholta ja katseeni siirtyi tekemisiini, mikä tarkoitti sitä pientä taukoa kosketukseen. Huvittunut hymy tosin säilyi siitä huolimatta kasvoillani.
"Helpottava on aika sopiva sanavalinta", päädyinkin oikeastaan juuri siksi kommentoimaan hieman viekkaaseen sävyyn samalla kun kumipaketin auki repäistyäni pujotin kumin itselleni. Osin mieleni olisi tehnyt vilkaista jälleen Valentinin puoleen, mutta pitäydyin valinnassani keskittyä tekemisiini. Niinpä kumin jälkeen avasin liukuvoidepullon ennen kuin liukastetta oikean käden sormiini saatuani jätin liukkaripullon omaan rauhaansa ja nojautin vasemman käteni takaisin miehen lantion viereen sängylle(?). Liukastetut sormeni päästin sitten takaisin kosketuskontaktiin toisen peräaukon tuntumaan ja jatkamaan siitä mihin olin jäänyt(?), ja todellakin nautin enemmän kuin muiden asiakkaideni kanssa jo siitä osittaisesta päällä olosta. Edeltävien pohjustusten takia mitään turhan pitkää jatkopohjustusta en katsonut toisen enää tarvitsevan, joten vain hetkeä myöhemmin siirryin asiassa eteenpäin sormeni sisään työntäen(?).
"Vai mitä olet mieltä?" jatkoin tekojeni perään katseeni miehen kasvoihin hymyni kera nostaen, vaikken ehkä sen suurempaa vastausta toiselta odottanutkaan. Koska olin kuitenkin jo aiemmiin päätellyt katsekontaktin olevan niin sanotusti vaikea pala toiselle, olin kuitenkin valmis tipauttamaan katseeni alaspäin, mikäli toisen reaktio antaisi moiseen vihjettä. Valentinin ehdoilla kun tässä edelleen mentiin, ja siten edelliskerran mukaisesti sormien lisäilyä ja availua jatkaisin toisen rentoutumisen mukaisesti(?).

Nimi: Kiiwi

06.05.2017 20:20
//k-18 tai siihen suuntaan ainakin menossa//

Valentin

Suostuvaisena annoin Chon ohjailla minut selälleen, jatkaen kuitenkin Chon seuramaista katseellani uudesta kuvakulmasta. Huomasin myös kaiken muun lisäksi pitäväni Chon tavasta viivytellä käsiensä kanssa, mutta en siitä erikseen maininnut. Sitä paitsi, toinen oli tannut saada sen jo selville ilman sanomistakin.
Chon asettuessa sängylle tein hänelle tilaa levittämällä jalkojani. Asetelma sai minut ainakin hetkeksi turhan itsetietoiseksi, mutta siltä tunteelta nyt tuskin kuitenkaan oppisin oikein koskaan välttymään. Onnekseni Chon sanat ja niitä seuraavat tekemiset veivät ajatukseni sopivasti muualle.
”Helpottavaa kuulla”, vastasin sanoihin, lopuksi hieman hymähtäen.
Ajatuksien harhautuminen jatkui, kun Cho liikutteli kättään hitaasti alemmas alavatsaltani. Katseeni sain pidettyä Chon kasvoja tarkkailemassa, vaikka jonkinlainen jännitys kuvioihin tulikin. Kai sitä nyt vähän aina sai jännittä, vaikka minkäänlaisia suorituspaineita en itselläni kokenut olevan?

Nimi: Rinssi

01.05.2017 13:37
Jill

Jill söi salaattia hyvällä ruokahalulla, vaikkei se mitään parasta laatua ollutkaan. Samassa pöydässä oleva mies oli vastannut hänen kysymykseensä erityisen ironisesti ja nainen oli vain hymähtänyt tuolle. Vaaleahiuksinen mies ei kuitenkaan selvästi halunnut jättää sarkastisuuttaan siihen. “En ees hämmästyisi, jos kohta ihoski muuttuis vihreeks", tuo jupisi itselleen ja Jill alkoi hieman hermostumaan, mutta vastasi vain: “Se voisi olla seuraava vaihe sitten.” Hetken ajan oli aika hiljaista, huolimatta muiden asiakkaiden aiheuttamasta taustamelusta. Pian Jill kuitenkin nosti katseensa nähdäkseen kuinka toinen oli ottanut tupakan käteensä ja tarjoilija oli heti tullut komentamaan tuota. Vihreähiuksinen huokaisi helpotuksesta, sillä hän ei kaivannut tupakan hajua aiheuttamaan hänelle huonoa oloa. Ei muuten, mutta väkijoukossa alkoi helposti ahdistumaan jos ilmaa oli pilaamassa sisäilman lisäksi ylimääräinen savu. Jotain kuitenkin tapahtui ja tarjoilija antoikin miehen olla, ja seuraavaksi tämä taas oli raivoamassa. Näköjään asiaskaspalvelussakin sai olla huonoja päivä. Jill ihmetteli tilannetta hetkisen aikaa, kuunteli tarjoilijan pahoittelut ja jatkoi syömistään.

Mies sitten kysyi Jillin nimeä, mihin nainen oli jo valmiina vastaamaan.
“Olen Jill Turner, entäpä sinä?” Jill vastasi reippaan kuuloisesti ja laittoi hiussuortuvan korvansa taa. Vastauksesta huolimatta hän alkoi katselemaan hieman taas ympärilleen. Tuntui, että paikan meluisuus alkoi hälvenemään. Ihmiset varmaankin alkoivat poistumaan tähän aikaan, kun oli muutakin tekemistä muualla. Jill asetteli aterimet paikalleen lautaselleen ja venytteli käsiään hetken ajan. Samassa Jill tunsi töytäisyn ja tunsi tasapainonsa heittävän. Naisen käsi osui pöydän kulmaa vasten, mutta toisella hän sai nostettua itsensä ylös.

“Kuka helvetti..?” hän kuiskasi ja katsoi vasemmalle puolellensa. Hänen edessään seisoi hieman pyöreähkö mies, joka näytti vihaiselta. Tämän kasvot olivat hieman tutun oloiset, mutta viherpää ei juuri nyt saanut päähänsä missä oli hänet nähnyt. Jill arveli miehen olevan kännissä, mutta tuo näytti kyllä selväpäiseltä, eikä mies haissutkaan edes humalaiselta.
“Sä.. anna vittu se mun kello takaisin”, mies raivosi ja hikipisarat valuivat tuon mustia hiuksia pitkin valkoiselle kauluspaidalle.

Jill tuijotti tuota vielä hetken, kunnes tajusi, että jätkä oli yksi hänen yhden illan jutuistaan, mutta hän tiesi, ettei ollut vienyt mitään kämäistä kelloa.
“Sori vaan mutta en oo vieny sun paskaa kelloas”, kipakkaääninen nainen vastasi terävästi ja nousi sitten ylös. Mies otti häntä kädestä tiukasti kiinni, niin että se oikeastaan sattui. Jill puri hampaansa yhteen ja koitti sietää kipua. Hän yritti irrottaa miehen kättä, joka oli kuitenkin hänellä liian vahva ja puristi itsepintaisesti vain kovempaa.
Väliin tuli kuitenkin tarjoilija, joka otti miehen kädestä kiinni ja onnistui viemään tämän pois. “Me nähään vielä”, mies kuiskasi lähtiessään vastahakoisesti henkilökunnan saattelemana pois. Jill hieroi rannettaan, jossa tuntui kuin tunto olisi lähtenyt. Hän olisi kuvitellut, että puolihaltiana hänellä olisi ollut jotain puolustavia voimia. Mutta ehkäpä hän ei vain hallinnut niitä vielä. Jill oli unohtanut vaaleatukkaisen miehen ja katsoikin oliko hän vielä paikalla (?) “Ööh, haluisiks mennä vaik tonne ulos?” hän kysyi vaivalloisesti, sillä äskeinen välikohtaus oli hieman hämmentänyt häntä.

Nimi: E.M.

23.04.2017 15:00
//köhköh//

Chin Ho "Cho"

Ajattelikohan Valentin pitää minut jännityksessä? Mies nimittäin vastasin hieman viettelevämpään äänensävyyn, ja hän ilmoittaisi, jos muuttaisi mielensä. Alustavasti aiempi järjestely kuitenkin kelpaisi, toisen mainitsemalla pienellä muutoksella siis. Se, mikä enemmän kuitenkin yllätti - vaikken sen antanut kasvoiltani näkyäkään -, oli Valentinin veto kurottautua näykkäämään kevyesti korvalehteäni ennen kuin hän nojautui takaisin takakenoon ja suoristettuihin käsivarsiinsa nojaillen.
Tosin ehkä se kaikki johtui alkoholista. Itse en ollut juonut kuin sen yhden lasin, mutta toisesta en tiennyt. Oli syy mikä tahansa, tilanne kelpasi minulle paremminkin kuin hyvin, minkä tähden suupieleni tuntuivat saavan kestokohotuksen. Ei Valentin nimittäin millään tapaa kunnon humalassa ainakaan ollut. Ja kuka sitä ei nyt tahtoisi hyvännäköiseltä mieheltä korvalehteä näykkäävää huomiota?
"Selvä", vastasinkin siten tyytyväisen kuuloisena, minkä jälkeen liukuvoidepullon ja kumin pitelyyn varatun käteni nojautin Valentinin viereen sängynpeitteelle ennen kuin työnsin vapaalla kädelläni miehen selälleen(?). Toisen asettauduttua uuteen asentoonsa(?) en kuitenkaan kehdannut katkaista kosketuskontaktia saman tien.
Niinpä rinnalta liu'utinkin sormeni ihon myötäisesti alaspäin(?), kunnes navan kohdalle päästyäni päästin sormeni lipumaan kyljen kautta sängynpeitteeseen, johon nojasin painoni(?). Siitä yksi jalka kerrallaan asettauduin sitten Valentinin jalkojen väliin(? Vallu voinee tehdä tilaa jos tekis tiukkaa muuten?). Ja kyllähän siinä toisen yllä oli varsin mukava sen hetken olla, siksi suuni avasinkin.
"Pitää siis vain katsoa, ettet saa syytä muuttaa mieltäsi, sillä minäkin pidin viime kerrasta", jatkoin kuin ajatuksiani vihjailevasti ääneen ladellen, vaikkakin oikeasti tein sen tietoisesti. Olihan Valentin itsekin sanonut hommaan ryhtyessämme pitäneensä viime kerrasta. Lisäksi tottahan se oli. Sanojeni yhteydessä laskeuduin paremmin istumaan jalkojeni päälle, mitä kautta saatoin keventää nojausta käsiini. Siten sainkin käteni vapaaksi ja pääsin uudemman kerran liu'uttamaan vasemman käteni nuoren miehen paljaalle iholle(?).
Vatsan sivusta sormeni toki eksyivät viettelevän hitaaseen ja härnäävään tahtiin Valentinin etumuksen luokse(?). Ja oikeastaan siitä myös enemmän määränpäänä olevan aukon tuntumaankin(? voi jumankauta sanavalinnat), sillä pitihän ensin hieman pohjustaa. Tarkoituksella olin sanojeni perään jo tipauttanut katseeni tekemisiini, vaikkakin suupielieni kohotus nyt säilyikin kasvoillani. Toki siitä joutuisin kumin ja liukuvoidepullon avaamisen ajaksi hommani keskeyttämään, mutta tuskin se parin sekunnin katkos toista haittaisi.

©2018 ✗ ZEΔLWICK ✗ - suntuubi.com