Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Some legends are told
Some turn to dust or to gold

Tekeminen | "Puhe" | #Ajatukset# | #"Telepatia"# | //Roolin ulkopuolinen huomautus//

 

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: E.M.

16.08.2017 00:09
Daniel

Matkan aikana en ollut juurikaan sopeutunut siihen, että meistä kahdesta William ajoi autoa. Tai no, jos kärryä autoksi saattoi sanoa. Olihan se nimittäin kupla. Joka tapauksessa jätkän parkkeeratessa autoa parkkihallissa oman autoni viereen olisin melkeinpä itse tahtonut puuttua toisen tekemisiin, vaikka toinen ei apua vaikuttanut tarvitsevankaan(?). Toki olin ollut vanhempieni kyydissä, mutta William kuskin paikalla oli aivan eri asia. Sitä saisin kuitenkin ehkä kestää vielä hetken. Minulta ajaminen oli nimittäin vielä kielletty, ja senhän takia siinä pelkääjän paikalla istuinkin reppuni kanssa(repun sisältönä sairaalassa olleet kamat). Kyynärsauvat olivat onneksi saatu taiteiltua takapenkin jalkatilaan(?).
William kun oli hakenut minut kyytiin suoraan sairaalalta(?). Sitä ennen kuplaan oli toki ahdettu hieman tavaroita Farrokista, kuten myös Carrie ja Tiw takapenkille(?). Eipä tosin sillä, ettäkö elukoilla mitenkään ahdasta olisi näyttänyt olevan. Carriekin oli ollut varsin nätisti aloillaan koko matkan, vaikka alkajaisiksi minut nähdessään koira olikin taas vain innostunut.
Kun niin, en minä sen suuremmin ollut Carrieta ehtinyt nähdä(?). William oli hoitanut kämpän ostamisen - kait Damianin avustuksella -, kun taas minä olin keskittynyt harjoittamaan jalkojani, jotta ylipäätään pääsisin pois sairaalasta. Ja tänäänhän se oli sitten tapahtunut. Kotiutuslomakkeen kirjoitus oli ollut omalla tavalla varsin vapauttavaa, vaikka kävely ilman tukea onnistuikin vain rajattuja matkoja. Pääasia oli kuitenkin, että elämä näytti palautuvan oikeasti normaaliksi, ja pitkästä aikaa sain oikeasti omat kuteet niskaani. Ei enää sairaalapaitoja ja -housuja. Ei enää yhtään hetkeä pyörätuolissa. Ei ikinä. Ainoa mitä minun piti tehdä oli ilmoittautua Zealwickissä fysioterapiaan, jossa edistymistä seurattaisiin jatkossa. Ja se kyllä passasi minulle.
Tai pitihän minun tehdä muutakin, fysioterapia oli vain jalkojeni takia. Kämpän valinnan jälkeen olinkin eksynyt miettimään laajemmin muuttoa, mitä kautta aiemmat mietteet lukion kokeiden suorittamisesta olivat palanneet. Tapahtunut ei ollut muuttanut mielipidettäni automekaanikoksi hakemisesta, minkä takia olinkin selvitellyt kokeiden suorittamismahdollisuuksia Zealwickissä sairaalasta käsin. Ihan siis vaikka lukeminen olikin tapahtuneen takia jäänyt välistä ja pahasti. Jos kuitenkin lykkäisin kokeiden suoritusta, en pakolla ehtisi ilmoittautua lainkaan syksyn sisäänpääsykokeiseen. Ja seuraava haku olisi sitten vasta ties milloin. Tällä hetkellä sekin puoli oli tosin hoidossa, ja kokeet olisivat aivan jo nurkan takana.
Ja siten ehkä oli hieman väärin puhua normaaliin palaamisesta, sillä muutto ja kokeet sun muut olivat kaukana normaalista. Sana kuitenkin kuulosti omiin ajatuksiin varsin hyvältä, joten en lähtenyt miettimään asiaa sen enempää. Olokin tuntui hyvältä ja harvinaisesti positiiviselta, tai ainakin jos mietti yleiskuvaa. Sillä tismalleen siinä hetkessä - Williamin sammuttaessa kuplan moottorin(?) - olisin varmaan voinut olla iloisempikin. Ajatukseni olivat kuitenkin siirtyneet selkeästi autooni, jota olin siis jo miettinyt jonkin verran matkan aikana ja jonka Damian oli ajanut paikalle aiemmin(?).
GT-86:n miettimiseen oli kuitenkin useampi hyvä syy. Ensinnäkin, kukaan muu ei ollut ajanut autolla sitten sen päivän, kun sain sen Williamilta. Sen päivän jälkeen urheiluautosta oli tullut silmäteräni, enkä minä luottanut Damianiin mitenkään ihmeellisemmin. Tai pitänyt hänestä - edelleenkään -, minkä lisäksi tunne tuntui olevan molemmin puoleinen. Ties mitä autolle kävisi, jos Damian retuuttaisi sitä. Hirttäisin toisen oikeasti, jos autossa olisi yksikään naarmu, minkä takia turvavyöni avatessani koetin jo hieman vilkuilla ikkunan kautta GT-86:n kylkeä muutoksien varalta.
Damianin lisäksi kuskivaihtoehtoina oli kuitenkin ollut ainoastaan William, eikä häntä uskaltanut päästää urheiluauton rattiin ja tuskin jätkä olisi sille paikalle tahtonutkaan. Siten olin joutunut vain pakolla antamaan auton Damianille ajettavaksi, koska en tahtonut seisottaa autoa ypöyksinään Farrokissa. Nyt kuitenkin auton avaimet seilasivat jossain uuden kämpän postilaatikossa(?). Siellä niiden oli ainakin parempi olla. Sekin pitäisi vielä varmistaa.
Itse auton lisäksi toinen syy mietinnöille oli sitten hanskalokeron sisältö. Kertaheitolla olin nimittäin joutunut luottamaan Williamin serkkuun kahdesti, kun jouduin pyytämään häntä hakemaan aikoja sitten tilaamani kihlasormukset kultakaupasta(?). Minä en nimittäin tiennyt kauanko niitä siellä oikeasti säilytettäisiin, minkä lisäksi GT-86:n kanssa Farrokista Zealwickiin ajaakseen Damian joutui kuitenkin ajamaan läheltä kultakauppaa. Itse en päässyt moista reissua tekemään. En varsinkaan ilman, että William olisi asian huomannut. En minä jätkälle asiasta tahtonut mitään kertoa, minkä takia olinkin ohjeistanut Damiania jättämään sormukset sinne hanskalokeroon(?). Tai no, enemmän pyytämiseksi sekin oli mennyt. Sentään toinen oli kuitenkin suostunut hommaan.
Toki sormukset olisi voinut noutaa aiemminkin ja siten tältä asialta olisi vältytty, mutta totta puhuen en ollut edes miettinyt koko sormusasiaa kihlauksen purettuani. Nyt normaali elämä kuitenkin onnistuisi ja meillä meni paremmin, joten tilanne oli muuttunut. Kyllä minä tahdoin viettää lopunikääni Williamin kanssa, vaikka se pirun pitkältä - ja oikeastaan käsittämättömän pitkältä - ajalta tuntuikin. Juuri nyt tuskin oli oikea aika, mutta tahdoin olla valmis, kun se aika koettaisi. Sitä paitsi tyhmäähän sormukset olisi jättää noutamatta, kun puoliksi olin jo ne maksanut. Tai nyt Damianin tilille verkkopankin kautta loppusumman siirrettyäni(?) olin maksanut rinkulat kokonaisuudessaan.
Joka tapauksessa sormukset olivat kolmas autossa tsekattava asia. Ja toisin kuin naarmujen olemassa olot ja avaimet, sormuksien paikalla oloa en voinut tarkistaa jätkän ollessa paikalla.
"Mun pitää sitte tsekata toi kokonaan läpi", sanahdinkin juuri siksi, minkä jälkeen katseeni siirtyi käväisemään Williamin puolessa. Sen suuremmin en kuitenkaan odottanut toiselta suostumusta asiaan, kunhan ilmoitin vain. Ja senpä takia katseeni toisessa käytettyäni avasinkin jo pelkääjän oven ja astuin ulos autosta. Siis kuplasta.

Nimi: Lehw

18.07.2017 22:34
Daquan Wyght

Seurasin itseäni ehkä himpun verran pidempää miestä seuraavaan tilaan. Mieleni olisi tehnyt hyppelehtiä, mutta tällä kertaa tyydyin askeltamaan ihan normaalisti. Lapsenomainen reagointini tuli ilmi vasta kun pääsin avaraan tilaan ja katseeni pääsi kiertämään kaikkia sen hienouksia. Ilmeisesti Devon huomasi reaktioni, koska ehdotti, että voisimme tietty myös vaihtaa peliä.
"Ei jumalauta täällähän on kaikkea hienoa!!" suustani pääsi ja tarrasin vaistomaisesti pois päin lähtevän miehen aamutakin hihasta(?). Innostukseni loisti jälleen kuin Naantalin aurinko ja jouduinpa vähän tamppaamaan jaloillani maatakin, kun en meinannut pysyä nahoissani.
"Voidaanko me biljardin jälkeen kokeilla jotain muuta näistä?" kysyin silmät loistaen kuin pikkulapsella karkkikaupassa. "Vaikka videopelejä?"

Nimi: Sarenne

11.07.2017 23:01
Devon

"Olishan se pitäny arvata", vastasin huvittuneesti virnistäen, "mut hieno väri, ei siinä mitään."
Ehkä keltainen oli yhtä pirteän ihmisen väri, kuin mitä Daquan vaikutti olevan. Minun värimaailmaani se ei vain sopinut. Tykkäsin pitäytyä huomaamattomissa sävyissä, jotten keräisi enää enempää huomiota itseeni.
"Biljardia siis", sanoin hymähtäen, lähtien itsekin liikkeelle Daquanin hypättyä jo innoissaan seisaalleen. Suhteellisen rivakoin askelin lähdin suuntaamaan keittiön läheiseen avaraan tilaan, jota myös jonkinlaiseksi pelihuoneeksikin voisi kutsua. Se sisälsi kaikkea klassisista flippereistä ja pöytäjalkapalloista uusimpiin konsoleihin, jotka olivat tietenkin suuriin taulutelevisioihin yhdistetty, biljardipöydän hallitessa kuitenkin huoneen keskiosaa. Olin hemmoteltu lapsi, sitä ei ollut kieltäminen. En uskont, että kämpästäni löytyisi mitään, mikä ei olisi kallista ja ylitseampuvaa.
"Voidaan me vielä vaihtaakin peliä, jos haluat", sanahdin pienen virneen nykiessä kasvoilleni. Olin itse suunnannut jo seinän vierelle biljardikeppien luokse, mutta jättäisin homman sikseen, jos Daquan muuttaisi mielensä. Jos hän kuitenkin haluaisi pelata, toisin meille kepit ja alkaisin valmistelemaan peliä.

Nimi: Lehw

01.07.2017 03:42
Daquan (Seron)

Devon alkoi selvästi lämmitä, sillä lempivärikysymykseen toinen jo heitti huulta. Hyväksyin vastauksen muitta mutkitta, vaikkei musta nyt ollutkaan mikään kunnollinen väri.
"Minä rakastan keltaista väriä", vastasin ja läimäytin kämmeneni yhteen innostuksesta. Hyvä että toinen oli edes päässyt juttunsa loppuun, kun olin jo innokkaasti vastaamassa. "Se on niin kamalan ilonen ja pirteä ja söpökin, jos kattoo pastellinkeltasta. Kaikki keltaset on kyllä kivoja. Itse tykkään semmosesta sitruunan värisestä."
"Ja biljardi tai mikä vaan muukin käy paremmin kun hyvin", jatkoin samaan hengenvetoon virnistäen leveästi samalla kun nousin keittiötasolta takaisin jaloilleni. Äänestäni ja olemuksestani paistoi iloisuus kilometrien päähän ja olin jo ihan valmis säntäämään sinne suuntaan, minne toinen mies oli menossa.

Nimi: Sarenne

29.06.2017 23:55
Devon

Daquanin virne muuttui onneksi enemmän hymyä muistuttavaksi, mikä tuntui tässä tilanteessa turvallisemmalta vaihtoehdolta. En joutunut tekemään yhtä paljoa töitä oman pokkani pitämisessä.
Toinen kulmani kohosi yllättyneenä Daquanin kysellessä jo seuraavia tekemisiä. Hänellä tuntui olevan virtaa minunkin puolestani.
"Ömh, ilmeisesti ollaan tunnettu. Mut.. musta, mä luulen. Onks se liian kliseinen vastaus joltain ongelmanuorelta?" vastasin virnistäen huvittuneenpuoleisesti, "toivottavasti sulla on mielenkiintosempi vastaus samaan kysymykseen."
Viimeisten sanojeni jälkeen oli ilmeeni muuttunut enemmän kysyväksi, vaikka en tiennytkään, miten hyötyisin siitä, että saisin tietää Daquanin lempivärin.
"Mut jos sä jotain tekemistä haluut niin mä voin esitellä sulle tätä kämppää, tai jotain, kun kerta pihapiirin oot jo tainnu tutkia. Meillä on tääl biljardipöytää ja.. sellasta, jos kiinnostaa", sanoin, yrittäen kuulostaa mahdollisimman rennolta. Saatoin epäonnistua siinä. Taitoni ihmisten kanssa olivat sen verran ruosteessa, että minusta itsestäni lähes kaikki sanani tuntuivat vähintään kiusallisen tökerösti sanotuilta.

Nimi: Lehw

21.06.2017 19:51
Daquan (Seron)

Devon oli seurannut tarkkaan, sillä vastareaktio oli tuijottamista. Kuvittelin toisen nielaisevan henkisesti ja se sai huulilleni nousemaan virnistyksen. Aamutakkimiehen kanssa oli hauska leikkiä, hän oli oikein mukavaa seuraa. Vähän kyllä ihmettelin, miksi siskoni oli erikseen kieltänyt minua tunkemasta hänen läheisyyteensä. Kivaahan meillä oli. Tai ainakin minulla.
"No hyvä", vastasin toisen sanoihin palaten takaisin lapsenomaiseksi hymyillen iloisesti. "Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää", jatkoin ja nojasin käsiini.
"Mitäs sitten tehdään?" sanoin miltei samaan hengenvetoon ja iskostin katseeni Devonin silmiin uteliaana. "Joko me ollaan tunnettu niin pitkään, että voin udella sellaisia henkilökohtaisia ja tärkeitä asioita kuten mikä on lempivärisi?"

Nimi: Sarenne

21.06.2017 19:19
Devon

Ilmeisesti en yksinäisyyteni aikana ollut opinut tulkitsemaan ihmisiä yhtään sen paremmin. Tai ainakin saatoin joissain tapauksissa olla helposti hämättävissä. Enhän minä Daquanistakaan olisi osannut sanoa, vaikka kyseessä olisi ollut pahempikin murhaaja.
Väärän havaintoni vuoksi saatoinkin siis hieman jäätää paikoillani Daquanin esittämän kysymyksen vuoksi. Saattoivat aivoni tiltata astetta pahemminkin Daquanin nuolaistessa alahuultaan ja sitä puraistessaankin. Saatoin tuijottaa. Aika näkyvästikin. Tai ainakaan en osannut irroittaa katsettani Daquanin huulista - ainakaan ennen kuni tajusin, että minun olisi ehkä paras vastata.
"Ehm, en enää.. välttämättä oo yhtä varma", onnistuin vastaamaan katseeni muualle Daquanin huulista nykiessäni. Lasini olin laskenut takaisin tasolle, jääden ehkä hieman silmiäni siristellen Daquania katsomaan.

Nimi: Lehw

21.06.2017 02:30
Daquan (Seron)

Onnistuin melkein saamaan toisen tukehtumaan veteensä, mutten ihan. Siitä toivuttuaan Devon ilmoitti, että olin muka liian viattoman oloinen kyetäkseni flirttiin. Ja siinä toinen menikin sitten metsään oikein kaasu pohjassa. Minä olin flirttaillut jo ennen kuin hän oli edes syntynyt. Ulkoinen habitukseni ei tällä hetkellä välttämättä siihen vihjannut, mutta kai se nyt olisikin ollut aika perverssiä tulla ensin ikkunasta sisälle ja alkaa sitten vain vinkkailemaan silmää ja lausumaan iskurepliikkejä. Ei, se olisi ollut epäkohteliasta ja en minä ihan niin urpo ollut, että siihen olisin ryhtynyt.
"Oletko ihan varma sen viattomuuden suhteen?" minun oli pakko kysyä vastaan toiselta, vaikka hän olikin myöntänyt, että oli saattanut tulkita minua väärin. Samalla poikamaiseen hymyyni hiipi jotain muutakin ja tietoisesti ensin lipaisin alahuultani ja sitten puraisin sitä kevyesti. Ele oli niin hienovarainen, että sitä tuskin huomasi. Katseeni kuitenkin pidin yhä Devonissa. Yleensä tämä toimi edes jossain määrin, mutten tiennyt, miten keskittynyt aamutakkimies oli eleisiini.

Nimi: Sarenne

21.06.2017 02:16
Devon

Ihme kyllä, sain kulkea matkan alakertaan suhteellisen rauhassa, tai ainakin ilman keskeytyksiä. Sain jopa tyhjentää vesilasini rauhassa, ja vasta kysymykseni jälkeen Daquan tuntui musitavan puheliaisuutensa.
Mies ei kuulemma tarvinnut mitään juotavaa, löytäen itselleen istumapaikankin. Saatoin ehkä hieman mieleni sopukoissa mulkoilla miestä, olihan kyseessä kallis pöytäsetti, mutta ulospäin olin onneksi ihan normaalina. Enhän minä sentään uskonut, että Daquan menisi.. hajottamaankaan tavaroita tai mitään.
Vielä puolikkaan lasillisen vettä itselleni otettuani käänsin selkäni tiskialtaaseen päin, jääden kuitenkin nojaamaan sitä vasten. Tein virheen ottaessani huikan vettä, sillä meinasin pienesti tukehtua Daquanin ottaessa flirttailun takaisin aiheeksi. Minulla saattoi olla jotain aika terävää vastattavaa, mutta se saattoi unohtua johonkin joutuessani Daquanin hymyn kohteeksi. Ei sillä, että olisin harhautunut mistään.. erityisestä syystä. Se nyt vain sattui olemaan huomioni kiinnittävä hymy.
"Sä näytät vähän liian viattomalta mihinkään flirttaamiseen", sanahdin, ehkä pienesti hymyillen. Vaikka oli hymyily vieläkin kovin outoa. Saattoi hymyyni ehkä sekin vaikuttaa, että silmieni kehuminen ei ilmeisesti ollut mikään vahinko, vaikka harvoin niitä kehuttiinkaan tummista silmäpusseistani johtuen.
"Mutta minkä mä oon ketään tulkitsemaan. Harvoin mä oon enää oikein kenenkään kanssa tekemisissä", jatkoin hymähtäen. Elin suhteellisen yksinäistä elämää kieltämättä. Mitä nyt taloudenhoitajan ja asianajajan kanssa aina silloin tällöin puhuin. Ja vanhempieni kanssa mahdollisuuksien mukaan. Muutoin olin onnistunut suhteellisen hyvin katkomaan välini ihmisiin.

Nimi: Lehw

21.06.2017 01:52
Daquan (Seron)

Jotenkin toinen ei osannut ottaa kehuani hyvin. Oli kuin hän olisi panikoitunut siitä, ainakin mitä oli sönkötyksestä päätteleminen. Se oli tavallaan söpöä, tavallaan outoa. Totta olin puhunut, miksi toinen sitten meni sen melkein kieltämään? Sitä paitsi minun mielipiteenihän se oli ollut.
Sen perään Devon kuitenkin jatkoi huomauttamalla, että äskeinen oli ollut mukamas flirttiä, mutta ei se ollut. Eiköhän toinen olisi huomannut jos olisi. Nätit silmät oli ollut pelkkä toteamus, mutten ehtinyt sitä sanomaan, kun aamutakkinen mies oli jo tekemässä pakoa ja vaihtamassa aihetta. Aikamoinen lurjus, kun tuolla tavoin yritti helmat liehuen karata.
En kuitenkaan estänyt, mutta seurasin hyväntuulisesti hänen jäljessään huoneesta ulos ja rappuset alas ja keittiöön. Matkalla silmäilin ympäristöäni ja hymyilin itsekseni. Mukava kämppä. Jos asuisin täällä, kulkisin varmaan alasti. Olettaen, ettei siskoni asuisi saman katon alla.
Keittiöön päästessäni huomasin, että olin ollut kovin kauan aikaa ihan hiljakseen, kun Devon kysyi ottaisinko jotain. Se virhe olisi sopivaa korjata pikimmiten.
"Enpä varmaan tartte", vastasin ja istuin alas lähimmälle tuolille. Tai tuolin puutteessa pöydälle, en ollut niin nirso sen suhteen, missä istuin. Katseeni pidin uteliaana miehessä.
"Yläkerrassa sanoit jotain flirttaamisesta", jatkoin palaten aiempaan aiheeseen ja heiluttelin jalkojani. "Ei se ollut flirttiä, vaan ihan oikea kehu. Mutta voin kyllä flirttaillakin, jos erityisesti haluat."
Sanojeni perään väläytin Devonille ehkä maailman suloisimman poikamaisen hymyn.

Nimi: Sarenne

21.06.2017 01:34
Devon

"En epäile yhtään", tuhahdin miehen sanoessa, että hän ei osannut olla hiljaa. Sen olin huomannut jo tähän mennessä. Hän vaikutti aivan liian rennolta ja hyväntuuliselta, ainakin minuun verrattuna. Hymyilikin niin reippaasti ja aidosti, minä kun puolestani tein kovaa työtä sen eteen, etten kireän hymyni alla irvistäisi epämiellyttävästä tilanteesta johtuen.
Daquanin jatkaessa höpinöitään olin taas vaihteeksi tipahtamassa kelkasta, saivathan silmäni häneltä kehuja. Hetken aikaa aivoni rullasivat tyhjäkäynnillä minun yrittäessä miettiä, oliko kyseessä vitsi vai ei. Liian vilpittömältä mies kyllä näytti vitsaillakseen.
"Mulla- öm, juu? Ei? Kiitos?" sanoin jokseenkin änkyttäen, sillä miten hänen kehuihinsa pitäisi muka vastata? Menin selvästi kiusaantuneeksi tilanteesta, ja tilannetta vaikeutti vielä se, että Daquan oli siirtynyt tuijottamaan suoraan silmiäni, eikä se ollut.. juttuni. Ihmiset olivat jo normaalistikin vaikeita, mutta Daquan oli vetänyt jo uuden tason oloni jokseenkin uhatuksi tekemisessä.
"Mun korviin toi alkaa kuulostaa jo flirttailulta", totesin toista kulmaani kohottaen, mutta sitten vakavoituen. Enhän minä nyt samalle linjalle ollut lähdössä.
"Oli miten oli", sanoin aiheen kiireesti vaihtaen, "mä taidan tarvita lasillisen." Vettä vain, sentään. Vaikka jotain vahvempaakin saatoin harkita, sillä en vieläkään ollut täysin varma, hallusinoinko, vai puhuinko ihan elävän olennon kanssa. Keksimäni tekosyyn ansiosta sain kuitenkin verukkeen livahtaa pois Daquanin ja seinän välistä (?) sen verran vauhdikkaasti, että se sai aamutakkini helmat hulmahtelemaan. Ehkä hieman liian rivakalla kävelytahdilla suuntasin pois huoneestani, portaisiin ja alakertaan saadakseni itselleni tilaa hengittää.
Nappasin hyllyltä itselleni lasin, täyttäen sen ja juoden muutamalla kulauksella tyhjäksi. Yritin parhaani mukaan ignoorata minua seuranneen miehen (?) ja palauttaa hermoni entiseen kuosiinsa. Mikä ei ollut silloinkaan ollut mikään mahtavin. Hetken aikaa nojasin käsilläni pöytätasoa vasten, rauhoitellen itseni ja yrittäen tuoda jotain järkeä tilanteeseen. Daquan oli vain vieras. Outo vieras, mutta vieras kuitenkin.
"Haluutko sä?" kysyin viitaten laseihin ja juomiin, "löytyy meiltä muutakin, kuin vettä."

Nimi: E.M.

18.06.2017 12:27
//HÖHKÖH//

Chin Ho "Cho"

Työntöni aloitettuani Valentin päästi molemmat kätensä hartioilleni tai ainakin hartioideni tienoille. Miehen vasen käsi oli nimittäin enemmän käsivarrella ja oikea melkeinpä niskallani niskahiuksiani hiljakseen pyörittelemässä. Oikean kohdan löytämisen perään toisen käsien liike tuli kuitenkin pysähtyneeksi ja Valentin muutenkin jännittyneeksi pienen hetken ajaksi.
Tällä kertaa nuori mies sai tosin jopa henkäistyä syyn jännityksilleen, vaikkei tarkennus tarpeen ollutkaan. Toisaalta sai se joka tapauksessa hymyn nousemaan suupieliini, mikä tosin tarkoitti hetkellistä taukoa Valentinin iholle siunattuihin suudelmiin. Samalla pääsin kuitenkin henkäisemään hieman syvempään ennen kuin lähdin hiljakseen nopeuttamaan tahtiani(?)
"Huomasin", vastasin henkäisyni perään lyhyesti, minkä jälkeen parhaani mukaan jatkoin suudelmiani(?). Tahdin nopeutuessa Valentin puolestaan lähti painamaan kättään voimakkaammin oikeaa käsivarttani vasten ja hänen oikea kätensä asettui niskemmalta hartialleni. Sen jälkeen hän jopa liikauttaessa jalkojaan hieman ylemmäs, mitä kautta pääsin työntymään hitusen syvemälle(?).
Ja siinä vaiheessa suudelmani katkesivat uudemman kerran, enkä saattanut olla päästämättä selkeää nautinnollista äänähdystä vasten toisen iho. Valentin kun tuntui sen verran hyvältä, ja hengitykseni jäi nyt pakosti kohonneemmalle tasolleen ja henkäisyni välittivät selkeämmin nautinnollisuutta. Myös toisaalta nuoren miehen hengitys oli kiihtynyt, ja tehokkaasti hengitykseen sekoittautuneena saatoin kuulla hiljaisia voihkaisuja. Osin jälkimmäinen oli edelleenkin syynä siihen, miksen itseäni äännekkäämmäksi päästänyt.
Ei se toisaalta tarkoittanut, ettenkö olisi halunnut. Lähinnä en laskenut itseäni äänekkäämmäksi, koska olin tottunut töissä menemään aina asiakkaan viittelöimällä tasolla. Tai olinhan minä automaattisesti Valentinia hiukan äänekkäämpi, mutta periaatteessa siis. Hänen suhteen kun en vielä tiennyt mistä tasosta mies piti.
Tosin vaikka ääntelyt nyt saatoinkin halita, niin suudelmien lopettamisesta huolimatta en tahtonut punnertaa itseäni pystympään asentoon siitä toisen läheltä. Toki pystymmästä asennosta olisin pystynyt toisella kädelläni tuomaan hieman lisänautintoa - mikä siis kävi mielessäni -, mutta sillä hetkellä se jäi tekemättä. Mieluummin laskin otsani yläosan toisen paljasta ihoa vasten(johkin siihen solisluu/hartia-alueelle?), ja päästin itseni nopeuttamaan tempoa selvemmin(?).
Tiesin, että olisin hyvin voinut sanoa jotain siihen väliin, mutta jostain syystä se vain jäi välistä. Ihan kuin syvemmälle pääsemisen jälkeen ajatukseni olisivat vain osin jämähtäneet, enkä kuollaksenikaan osannut siinä hetkessä sanoa miksi niin kävi. Nautinnollisten, syvien henkäisyjeni välistä koetin vain tasapainotella selkeämmin raskastuneen hengitykseni kanssa, ja tunsin jo lähteneeni pidättelemään hommasta nauttivan jalkovälini tuntemuksia.

Nimi: Kiiwi

12.06.2017 16:38
//k-18 stuff and things//

Valentin

Minun oli helpompi katsoa Chota hänen siirrettyään kätensä minun molemmin puolin (olettaen että siin vähän eteenpäin joutu kumartumaan), vaikka siis olihan keskittymiskykyni tilanteen takia aivan hukassa. Ainakin Chon aloittaessa liikkumisen.
Hiuksia haroneen oikean käteni rentouiin vierelleni, mutta se sai kohtuullisen nopeasti muuta tehtävää Chon alkaessa painamaan suudelmia solisluuni tuntumaan. Vasenkin käteni irtosi lakanoista siirtäessäni molemmat käteni kevyesti Chon hartioiden tuntumaan. Vasen käteni jäi ehkä enemmänkin hänen käsivarrelle oikean löytäessä tiensä enemmän niskan suuntaan irokeesin niskahiuksia hajamielisesti pyörittelemään.
Hetken hakemisen jälkeen Cho löysi työnnöillään kirotun herkän kohtani, mikä sai käsieni liikkeen pysähtymään ja jännityin muutenkin aivan pieneksi hetkeksi.
”Siinä”, sain henkäistyä, vaikka se tuskin oli välttämätt edes tarpeen. Selvästi tarkoituksena ajaa minut hulluksi Cho alkoi hiljalleen nopeuttamaan tahtiaan, mikä sai vasemman käteni painautumaan hieman voimakkaammin Chon käsivartta vasten, kynsiä kuitenkin välttäen, oikean käden sormien lopettaessa hiusten pyörittelyn ja asettuessa hartialle. Liikautin myös jalkojani hieman ylemmäs, ehkä helpottaakseni Chon urakkaa ja antaen enemmän tilaa, vaikka todellisuudessa en minä niin fiksusti ajatellut. Ennemminkin yritin vain vastustaa kiusausta vetää hänet aivan kiinni itseeni.
Kiihtyneen hengitykseni lomasta saattoi kuulua hiljaisia voihkauksia Chon osuessa oikeaan kohtaan, mutta ne nyt oli helposti sekoitettavissa tosiaan pinnallisempaan hengitykseeni. Ainakin niin toivoin.

Nimi: E.M.

11.06.2017 14:00
//KÖHKÖH//

Chin Ho "Cho"

Valentinin seksikkyyttä kommentoimalla olin saanut suhteellisen suoran reaktion, sillä nuori mies oli avannut silmänsä nopeasti ja kohottanut päätään minuun paremmin katsahtaakseen. Mitään toinen ei kuitenkaan ollut sanonut, vaan punastumisien kautta hän oli painanut vain takaisin sänkyä vasten. Ehkä Valentin ei sitten vain ollut tottunut moisiin kommentteihin, mikä oli sääli. Kyllähän hänenlaisellaan miehellä pitäisi olla joku moisia latelemassa. Edes aina silloin tällöin.
Mutta vaikka sitten olinkin saanut toisen punastumaan, niin en laskenut menneeni liian pitkälle. Sormien liikkeen toiston seuraamuksena Valentinin nauttiva reaktio oli nimittäin selkeämpi ja hän jopa mumahti tyytyväisenä. Ja se jos mikä myös todisti sanojani, kuten tarkoitus oli ollutkin.
Tyhjäksi jäämisien jälkeen Valentin itsekin taisi joka tapauksessa odottaa jatkoa, sillä asentoa vaihtaessani mies tuli kohottaneeksi päätään hieman lakanoista. Moinen teko tosin myös kaikkosi nopeasti, kun liukasteen jämät sormistani jäykän varustukseni kumille sipaustuani ohjasin itseni sisään asti. Toisen rentouden mukaan etenemisistä huolimatta(?) Valentin nimittäin painoi nopeasti takaraivonsa takaisin lakanoihin, mutta eipä hän ollut ainut tukea sängystä hakeva. Osin asennostani johtuen nojauduin vahvasti käsiini, jotka olin siirtänyt Valentinin molemmin puolin(?), ja siinä nuoren miehen yllä maisema oli kyllä jotain ylitsevertaista. Varsinkin kun hitaalla ja mahdollisimman nautinnollisella tahdilla alkavat työntämiset aloitettuani(?) tiesin jokaisen liikahdukseni välittyvän suoraan toiselle. Melkein jouduin muistuttamaan itselleni, että minun piti leikkiä olevani töissä.
Sillä kertaa ajatukseni tulin kuitenkin pitäneeksi ominani, kun tahdoinhan minä antaa toiselle mahdollisuuden vain keskittyä nauttimaan tilanteesta. Niinpä vielä hitaan rytmikkäitä työntöjä jatkaessani kumarruinkin miehen puoleen(?), ja huullani toisen ihon tunnettuani suljin silmäni ennen kuin lähdin jakamaan nauttivia suudelmia Valentinin vasemman solisluun paikkeille(?). Pieni multitaskaaminen kun ei siinä vaiheessa tuntunut missään, vaan enemmänkin se auttoi keskittymiseni osin toisaalle alapään silkasta nautinnosta, mitä kautta pystyin lähteä etsimään hitaiden työntöjen tahtiin sormillani aiemmin löytyneen herkemmän kohdan(?). Sen jälkeen kun tahtia voisi lähteä hieman kirimään(?), ihan jotta Valentin saisi kokea tahdin muutoksen parhaalla mahdollisella tavalla(?).
Lisäksi muutenkin hommiin keskittymällä hengityksen kontrollointi onnistui paremmin, ja parhaani mukaan painoin työntö työnnöltä enemmän mukaan tahtovan hengästymisen syrjemmälle. Sillä vaikka raskastuneen hengityksen tuntu iholla saattoikin olla tunnelmaa kohottavaa, ei silkka huohotus sitä yleensä ollut. Ei ainakaan minusta.

Nimi: Kiiwi

10.06.2017 22:29
//k-18-ish//

Valentin

Havahduin pumpulisista tiloistani Chon sanahdukseen, mikä sai minut avaamaan silmäni nopeasti ja katsahtamaan häneen päätäni hieman kohottaen. Olin aika aidosti yllättynyt suorasta kommentista, vaikka yllätys saattoikin kasvoillani olla sekoittunut nautintoon ja epäluuloon. Äkillinen katsahdus johtui myös siitä, että melkein refleksinomaisesti olin olettanut hänen vitsailevan. Vitsailuun viittaavia piirteitä en kuitenkaan Chon kasvoilta löytänyt, mikä sitten johtikin vahvempaan punastumiseen painaessani pääni takaisin sänkyä vasten.
Olisin halunnut sanoa jotain, mutta ajatukseni eivät toimineet tarpeeksi rivakasti tai ainakaan saaneet mitään esityskelpoista aikaan ennen kuin Cho ehti jo jatkaa puhumista. Sormien liikkeen tostaminen oli varsin… tarpeetonta, sillä tiedostin kyllä miten roskaa olin Chon käsittelyssä. Liikkeen toisto kuitenkin sai minut kuitenkin mumahtamaan tyytyväisenä kuuluvammin selkäni kaareutuessa hetkeksi irti lakanoista silmieni painuessa myös siksi aikaa kiinni. Sinänsä veto ajoi kyllä asiansa sanojen tehokeinona.
Olin melkein jo itsekin sillä kannalla, että olisimme voineet jatkaa sormien kanssa pidempäänkin, nimittäin niistä luopumisen jälkeen olo oli hetken jokseenkin epämiellyttävä. Se kuitenkin helpotti sen verran, että sain ajatuksiani hieman paremmin järjestykseen Chon siirrellessä jalkojani päästäkseen lähemmäs.
Pienen hetken jouduin odottamaan katsoen Chota pää taas hieman lakanoista koholla, kunnes tunsin hänen alkavan työntyä sisälleni(?). Pääni oli lakanoissa nopeasti yrittäessäni hengitellä suuni kautta ja pysytellä rentona. Oikea käteni kohosi ikään kuin haroamaan huksia pois silmiltäni, vaikka ne kiinni olivatkin (mut sillai ns sama liikerata, sit vähänku pysähtyy sormet hiuksissa??) vasemman käteni hakiessa otetta lakanoista. Katseeni käväisi välillä Chossa, mutta enemmän taisin katsoa kattoon silmiäni räpytellen.
Ei se sattunut tai mitään, ainakaan liikaa, mutta jotenkin tilanne oli vain… ylivoimainen. Hyvällä tavalla. Ehkä se johtui Chon aiemmista kommenteista tai kaikesta, en jaksanut ottaa selvää.


©2018 ✗ ZEΔLWICK ✗ - suntuubi.com