Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Some legends are told
Some turn to dust or to gold

Tekeminen | "Puhe" | #Ajatukset# | #"Telepatia"# | //Roolin ulkopuolinen huomautus//

 

 << <  14  15  16  17  18  19  20 [ Kirjoita ]

Nimi: Lehw

19.10.2016 21:51
Walton "Stu"

Nainen vastasi, että hekin olivat samoissa merkeissä täällä. Olivatkohan he pari? Jotenkin en enää osannut erottaa seurustelevia pareja vain hyvistä kavereista, etenkään kun itse heiluin molempiin suuntiin ja parhaat ystäväni olivat ennemmin tyttöjä.
Jopa blondista näytti irtoavan jotakin epämääräistä vastausta, minkä jälkeen näin asiakseni jatkaa keskustelua jotenkin. Ja koska halusin tietää hujopista vähän lisää, niin takerruin työjuttuun.
"Mitä teet työksesi?", kysyin kääntäen koiranpentumaiset silmäni hiukan yläkanttiin, jota näin toisen silmät paremmin. Ne olivat hauskan väriset. Olisin voinut tuijottaa niitä pidempäänkin, mutten ehkä kehtaisi.

Nimi: Altair@phöne

19.10.2016 21:30
Zaiden

Kuuntelin keskustelua, nauttien hitaasti kahviani. Maku oli kitkerä, mutta olin tottunut siihen jo aikoja sitten; ensiksi sen ostamiseen ei ollut varaa, ja nyt olin jo tykästynyt mustan kahvin makuun. Se oli yhtä kitkerää ja mustaa kuin todellisuus missä eli, jos syvällisesti alettiin puhua. Havahduin ajatuksistani Aman ääneen, ja laskin kahvimukin pehmeän kopahduksen kera edessäni olevalle pöydälle.
"Joo, mekin tultiin lähinnä vaan viettämään aikaa yhdessä, Zai on ollu tosi kiireinen viime aikoina eikä olla ehditty nähdä niin paljon." Ama totesi, ja olisin voinut vannoa, että hän yritti vihjata minulle jotain. En vain ollut ollut seuratuulella viimeaikoina... Ensin Bree teki olostani inhottavan, sitten tilani vain paheni jostain syystä enkä jaksanut ketään, ellei Ama uhannut mennä kilpailevan jengin alueelle hankkimaan itseään hankaluuksiin jos en näkisi häntä.
"Joo, työtä on riittänyt." Vastasin lähinnä piilovastauksena Aman syyttävään vihjailuun, mutta yritin hänen mielikseen nyt puhua muillekin. Ama oli luultavasti ainoa ihminen, jota kohtaan koin pientä miellyttämisen halua sillointällöin. Pidin sormeni käärittynä lämpimän kahvimukin ympärille, katsellen Oliviaa ja Stuta melko välinpitämätön ilme kasvoillani. En luultavasti näyttänyt niinkään pelottavalta kuin yleensä, enemmän vain siltä, etten jaksanut välittää paljolti siitä, mitä ympärilläni tapahtui. Tunsin puhelimen surisevan nahkatakkini taskussa kerran viestin merkiksi, mutta päätin jättää sen sillä hetkellä huomiotta. Se olisi melko varmasti töistä, ja voisin katsoa myöhemmin, kenet minun pitäisi mukiloida tai sitä rataa.

Nimi: Lehw

19.10.2016 21:06
Walton "Stu"

Pitkä blondi ei tosissaan ollut juttutuulella, mutta ehkäpä toisen passiivinen ja yrmy olemus sitten nostatti mielenkiintoani eikä suinkaan latistanut sitä. Halusin tietää, miksi hän oli tuollainen. Tai lähinnä olin kiinnostunut toisen elämäntarinasta ja siitä miten hän ja Livin kaveri olivat ystävystyneet, sillä he vaikuttivat hyvin erilaisilta.
Naisen esitellessä blondin Zaideniksi, saatoin suoda itselleni hetken aikaa katsoa toista ihan kunnolla. Ohimenevän hetken olisin halunnut kysyä oliko toisen tukka niin pehmeä kuin miltä se näytti, mutta annoin olla. Varmaan kysymykseni olisi vain häirinnyt toista enkä halunnut olla vaivaksi.
Pysyinkin sitten hiljaa ja hörpin kahviani samalla kun kuuntelin Livin ja Aman - Liv viitsi mainita myös naisen nimen minulle - jutustelua. Pian blondi lähti hakemaan ruokaa ja jäimme kolmestaan, mutta hän palasi nopeasti takaisin. Pyrin olemaan tuijottamatta toisen perään, koska se olisi ollut epäkohteliasta. Olivia näytti kuitenkin huomanneen kiinnostukseni ja virnisti minulle mienesti. Toivoin etten punastunut mitenkään näkyvästi.
Livin virnistelyt kuitenkin keskeytti naisen kysymys siitä mitä me täällä teimme.
'Kahvilla vaan vaihtamassa kuulumisia, ei sen kummempia', Liv tiivisti ja vilkaisi minua, joten nyökkäsin ikään kuin vahvistaakseni toisen antaman tiedon oikeaksi. En ollut ihan varma kuinka vanhoja tai hyviä tuttuja Ama ja Liv olivat, että tiesikö hän, ettemme me olleet enää yhdessä. Tai ettemme olleet olleet yhdessä enää pariin vuoteen, sillä olihan minulla ollut yksi poikaystäväkin tässä välissä.

Nimi: Altair@phöne

19.10.2016 19:53
Zaiden

Kun Ama ei tuntunut lopettavan omituista tuijottelua ja huiskuttelua, käännyin lopulta katsomaan uudestaan kyseiseen suuntaan, ja tajusin ikäväkseni, että aiemmin näkemäni parivaljakko (ei sillä että olisin heihin silloinkaan suuremmin huomiota kiinnittänyt) tuli tännepäin Aman heille viittoessa. Annoin tytölle yhden murhaavan katseen, johon hän vain kohautti olkiaan. Ystäväni tiesi kyllä varmasti, etten juuri nyt ollut sillä tuulella että olisin jaksanut uusia tuttavia. Pysyin kuitenkin hiljaa paikoillani kaksikon saapuessa pöytään. Ama ja tämä nainen, ilmeisesti ystävä, tulivat hyvin juttuun keskenään heti alusta asti(?). Kävin molemmat tulokkaat läpi katseellani, pitäen ilmeeni mahdollisimman vähän kiinnostuneena ja näin ollen myös ei-lähestyttävän näköisenä. Naisen mukana kulkeva jätkä, poikaystävä kenties oli ujon tai muuten vain hiljaisen oloinen naiseen verrattuna, mutta se asia ei suuremmin minulle kuulunut, enhän itsekään ollut keskusteluun osallistunut kaksikon tultua pöytään. Hänen naisystävänsä esitteli miehen Waltoniksi, vaikka hän itse lisäsi perään että Stu olisi parempi nimitys.
"Ja tämä mörrimöykky tässä on Zaiden." Ama vastasi ystävällisen huvittuneeseen sävyyn, ansaiten minulta huomaamattoman mulkaisun, sillä en halunnut uuden kaksikon mahdollisesti puuttuvan lapselliseen käytökseemme. Sillä Ama olisi hyvin voinut jättää pyytämättä kaksikkoa tänne, ja silti tässä sitä nyt istuttiin sievässä nipussa, sen vuoksi en ollut syystä häntä mulkoilemassa, tai se ainakin oli minun mielipiteeni. Painoin sormenpääni istuimen pehmusteisiin ja kuuntelin hiljaa, avaamatta vieläkään suutani, päättäen keskittyä ennemmin siihen, mitä tilaisin. Koska en kokenut olevani erityisen nälkäinen, päädyin tilaamaan pelkän mustan kahvin, ja nousin ylös istuimelta suoristautuen täyteen mittaani. Aman antaessa kysyvän katseen pidättäydyin halusta pyöräyttää silmiäni ärtyneesti.
"Meen hakemaan kahvia." Selitin sitten lyhyesti pyyhkäisten hiuksiani pois kasvoiltani.
"Aa, voitko ottaa mulle laten ja voileivän?" Ama kysyi katsoen minua koiranpentuilmeellään.
"Okei." Vastasin tuhahtaen ja käännyin hakeakseni kyseisen tilauksen.
Koska jonoa ei oikeastaan ollut ollenkaan, sain varsin nopeasti ostokset tehtyä, ja taiteilin tieni pöytien ja ihmisten välistä takaisin pöytään, ojentaen kahvin ja leivän ystävälleni, ennen kuin siirryin omalle paikalleni kädet kahvimukin ympärillä.
"Mitä te täällä?" Ama kysyi sitten ystävältään ja tämän seuralaiselta, joka oli tullut minulle uutena tuttuna.

Nimi: Lehw

18.10.2016 22:09
Walton "Stu"

Olimme exäni kanssa lähteneet kahville. Kyseessä oli ihkaensimmäinen tyttöystäväni, tai siis nykyinen entinen tyttöystäväni, jolla oli jo toinen miesystävä, mutta olimme yhä hyviä kavereita, joten en nähnyt mitään syytä sille, ettemme menisi yhdessä kahville.
Näin ollen olin sitten Olivian kanssa juttelemassa niitä näitä, kun jokin kiinnitti tytön huomion. Pidemmän vilkaisun jälkeen tajusin Livin vilkuttavan kevyesti jollekin toiselle naiselle, jota en tuntenut. Ajattelinkin jutun jäävän vain siihen, mutta lopulta Olivia päätyi ehdottamaan, että siirtyisimme samaan pöytään, kerta nainen(Ama) oli viittonut meille(?) - tai ehkä ennemmin Liville.
Joka tapauksessa otimme sitten kimpsumme ja kampsumme, ja siirryimme samaan pöytään aika pitkän jätkän ja tosi pätkän naisen kanssa, joista kumpikaan ei näyttänyt tutulta. Ensivaikutelma naisesta oli varsin mukava, mutta mies vaikutti jotenkin tosi kireälle(?). Olisin tavallaan halunnut tökätä toista vain nähdäkseni hänen reaktionsa. Ehkä hän olisi poksahtanut? Mistä sitä tietää. Yritin kuitenkin pysyä luontevana huolimatta siitä, että vieraat ihmiset nostivat hiukan pintaan ujouttani. Onneksi minulla oli kahvikuppi jota hiplata ihan rauhassa.
'Ainiin tässä on Walton', Liv tajusi sitten esitellä minutkin. Mentiinpä viralliseksi, ajattelin, sillä en minä ikinä käyttänyt itsestäni nimeä Walton.
"Stu käy paremmin", lisäsin itse sitten väliin ja hymyilin pienesti ihan vain kohteliaisuussyistä. Lisäksi vilkaisin sivusilmällä pitkää blondia, koska hän osasi olla aika hermostuttava.

Nimi: Altair@phöne

16.10.2016 11:53
Zaiden

Päiväni oli ollut varsin normaali tähän asti; puolen päivän aikaan lähdin yhden välittäjän mukaan lähelle oman toiminta-alueemme rajaa, välittäjän kun oli tarkoitus solmia uusi sopimus siellä, mutta alue oli ollu viimeaikoina hieman turvaton, kun toinen jengi oli ylittänyt rajan normaalia useammin. Pari F.D.n jäsentä oli hakattu heidän eksyttyään yksin liian lähelle rajaa, joten paikallinen pomomme oli päättänyt, ettei välittäjä tai mieluiten kukaan muukaan jengiläinen kulkisi alueella yksin. Näin ollen olin päätynyt seisomaan uhkaavana varjona välittäjänaisen takana hänen solmiessaan ehtoja sopimukselle. Jos olin oikein ymmärtänyt, kyseessä oli joku velkaantunut ravintolanomistaja joka oli pyytänyt suojelua ja henkivartijoita F.D.ltä siksi aikaa, että hän saisi kerättyä rahat toiselle katujengille jonka kanssa oli veloissa. Vastineeksi me saimme ravintolan alaisuuteemme, joten tarjous oli otettu hyvänä F.D.ssä. En joutunut pitkään seisoskelemaan paikoillani, kun pääsimme jo lähtemään takaisin. Olin käärinyt päälläni olevan nahkatakin hihat kyynärtaipeiden yläpuolelle, ja toisessa kädessä koreileva lohikäärmetatuointi (ja luultavasti toisessa kädessäni oleva metallinen pesäpallomaila) sai jotkut ihmiset vaihtamaan tienpuolta jo kaukaa. He olivat varsin tietoisia jengitoiminnasta ja osasivat pitää varansa. Virkavallan olimme lahjoneet jo aikoja sitten joten he sulkivat silmänsä näiltä asioilta.
"Kuulitko sä mitä sille yhdelle diilerille oli tapahtunu pari päivää sitten?" Nainen -Jane, yritti aloitta keskustelua kanssani. Vilkaisin häneen pienesti sivusilmällä, mutta siirsin katseeni takaisin eteenpäin melkein heti. Tietenkin olin kuullut. En ehkä ollut sosiaalisin henkilö jonka F.D.stä löysi, mutta tiesin silti, mitä ympärilläni tapahtui. Kyseinen diileri, yksi F.D.n uusista keltanokista oli eksynyt eilen kilpailevan jengin alueelle, ja hänet oli löydetty seuraavana aamuna makaamasta kujalta parin murtuneen kylkiluun ja runnellun naaman kanssa. Onneksi häntä ei tarvinnut viedä sairaalaan, se olisi kiinnittänyt liikaa huomiota, vaan mies makasi nyt jengimme tämän kaupungin päämajassa, joka sattui olemaan myös minun "kotini", kun en asuntoa ollut tullut hankkineeksi. Mies paranisi kyllä, mutta hän joutuisi makaamaan sängynpohjalla pari viikkoa. Ei sillä, että toisen tilanne minua suuremmin henkilökohtaisesti kiinnosti, ja itsepä oli mennyt toisen jengin alueelle, joten en kommentoinut asiaan mitään, nyökkäsin vain pienesti. Jane yritti aloittaa keskustelua vielä pari kertaa, mutta epäonnistuessaan joka kerralla, hän luovutti, ja loppu matkamme päämajalle sujui hiljaisuudessa.

Päämajana tässä kaupungissa toimi viisikerroksinen rapistuva -entinen- hotelli. Kun astelimme sisään ovista, törmäsimme vahvaan savun hajuun ja meteliin, naurahduksia, puheensorinaa ja muita epämääräisiä ääniä hotelliaulan ollessa täynnä pöytiä jonka ääreen F.D.n jengiläisiä oli kerääntynyt keskustelemaan, syömääm, juomaan, työskentelemään. Kuljimme kaikkien ohitse tottuneesti; aula oli lähes täynnä porukkaa, ja suuntasimme vastaanottotiskille, jonka takana hääri Lisa. Nainen oli ikäänkuin tämän osaston pomon sihteerin, ja hänen ansiostaan homma rullasi. Tervehdin Lisaa tottuneesti, ajatuksiini vaipuneena.
"Onko minulle muita hommia tänään?" Kysyin naiselta samalla, kun välittäjä, jonka kanssa olin aiemmin ollut, katosi pöytien ja ihmisten sekaan.
"Ei, sinun päiväsi on vapaa tästä eteenpäin. Kannattaisi varmaan nukkua? Ainakin tummista silmänalusistasi päätellen." Nainen vastasi pienen hymyn kera. Lisaa saattoi erehtyä luulemaan jengielämään sopimattomaksi, ja sitä hän ruumiinrakenteeltaan olikin; hoikka, eikä lihaksia ollut oikeastaan nimeksikään, mutta nainen oli älykäs ja päättäväinen, ja jengi suojeli häntä hyvin hanakasti, joten hän soveltui tänne hyvin. Huitaisin vain kättäni välinpitämättömästi ilmassa Lisan neuvolle, mutta hän oli oikeassa, näytin luultavasti zombilta. Olin valvonut nyt yli vuorokauden putkeen, enkä edes muistanut, milloin olin nukkunut hyvin viimeksi, joten otin naisen neuvosta vaarin loppujen lopuksi, kun saavuin omaan, kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan huoneeseeni (useat F.D.n jäsenistä punkkasivat täällä omassa tai jaetussa huoneessaan) ja lysähdin sängylleni makaamaan. Olin lopen uupunut vaikken sitä tietenkään näyttänyt, ja onnistuin jopa nukahtamaan sillä kertaa melko pian.

Heräsin puhelimeni itsepintaiseen värinähälytykseen housuntaskuani varten, ja nousin unisena istumaan. Lienee turha edes mainita, että oli ärsyttävää herätä puhelimen soittoon, ja olisinkin lyönyt soittajalle luurin heti korvaan, ellei näytöllä olisi vilkkunut Aman nimi. Huokaisin, ja silmiäni pyöräyttäen vastasin hänelle.
"Mitä nyt?" En yrittänyt peittää unen karheasta äänestäni ärtymystä kun haroin vapaalla kädellä hopean harmaita hiuksiani.
"Awwww herätinkö minä ison vaavin?" Luurin toisesta päästä kuului kiusoitteleva ääni.
"Joo, ja sä tiedät kyllä miten vaikeaa mun on nukkua, joten tän on parasta olla tärkeää." Vastasin nyrpeästi tytön vahingoniloiseen kommenttiin.
"Aaa joo. Mä vaan aattelin raahata sut tänään jonnekki kivaan paikkaan syömään illalla, kai oot vapaana?" Ama vastasi iloiseen sävyyn, ja aivan liian energiseen uniseen tajuntaani verrattuna.
"Mulla on vapaa ilta, mutta miksi mä tulisin?" Vastasin lähinnä vain sen takia, että halusin olla hankala ikävän herätyksen takia.
"Koska sä et oo käyny ulkona pitkään aikaan, ja mun kanssa on aina kiva olla!" Tyttö vastasi kuin nämä kaksi faktaa olisivat olleet itsestään selvyyksiä. Tiedostin kyllä, etten ollut käynyt ulkona hetkeen, ja Aman näkeminen ei ollut huono ajatus...
"Okei... Monelta ja missä?" Vastasin huokaisten, ja luurin toisesta päästä kuului voitokas hihkaisu.
"Kello seitsemän siinä uudessa kahvilassa, Zipissä, siinä patsaan lähellä, ollaan pyöritty niillä nurkilla ennenkin."
"Okei, nähdään silloin."
"Selvä, heippa." Ama katkaisi puhelun, jonka jälkeen lösähdin selälleni sängylle hetkeksi. Mihin minä olin oikein suostunut? Katsottuani kelloa, totesin nukkuneeni reilut neljä tuntia, ja minulla olisi kaksi tuntia aikaa, ennen kuin minun tulisi olla Zipin luona. Kuka nimesi kahvilan Zipiksi..?
Nousin pian ylös sängyltä, ja kävelin kohti vessaa, joka oli samalla suihkuhuone. Asuntoni päämajalla oli varsin yksinkerainen ja kompakti; pieni keittiö pyöreän puupöydän ja muutaman tason kera, pieni olohuone ja telkkari jota en koskaan katsonut ja samassa tilassa kahdelle hengelle tarkoitettu sänky yöpöydän kera. Eniten asunnossa pidin kuitenkin pienestä parvekkeesta jolle johtavat ovet olivat sängyn vieressä. Sieltä avautui kaunis näkymä ja menin usein silloinkin, kun en saanut nukuttua istumaan sinne. Nyt kuitenkin kävin ripeästi suihkussa minkä jälkeen etsin itselleni vaatteet, joista osa makasi pitkin lattiaa, kun en ollut jaksanut tai ehtinyt laittaa niitä paikalleen. Päädyin jopa tavallista siistimpiin vaatteisiin; valkoiseen toppiin, punamustaan ruutupaitaan, mustiin revittyihin farkkuihin ja maihareihini. Kaiken päälle laitoin tietenkin mustan nahkatakin, ja haroin hiuksiani, etteivät ne sojottaneet joka suuntaan, ja olin valmis lähtemään. Tosin, jouduin odottamaan jonkun aikaa, ennen kuin minun kannatti lähteä. En viitsinyt mennä moottoripyörälläni vaan valitsin kävellä paikan päälle, joten kello puoli seitsemän jätin päämajan taakseni ja lähdin kävelemään Aman antamien lyhyiden ohjeiden perusteella kohti tapaamispaikkaa. Illan myötä kadut eivät olleet yhtä täynnä ihmisiä ruuhka-ajan mentyä jo kauan sitten, ja sain uppoutua rauhassa omiin ajatuksiini matkan varrella.

Kun saavuin Zipille (sen valokyltti erottui varmaan kilometrin päähän), Ama oli jo odottamassa minua kahvilan ulkopuolella. Tytöllä oli päällä löysä valkoinen pitsipaita, kukkahame tummien polvisukkien kanssa, ja jalassaan hänellä oli vaaleat converset. Olipa hän laittanut jotain meikkiäkin naamaansa, ja kaiken kaikkiaan hän oli todella kaunis.
"Mistä sä löydät energian kaikkeen laittautumiseen?" Kysyin pienen hymyn kera, Ama kyllä osasi ottaa kommenttini kehuna 'hei sä näytät hyvältä tänään'. Varmaan ainoa ihminen joka osasi tulkita sanani oikein, tai jolle edes puhuin (melkein) kohteliaasti.
"Kiitos, säki näytät ihan kivalta. Ei hupparia tänään? Olen otettu." Ystäväni vastasi samalla, kun nappasi minua ranteesta ja johdatti perässään kahvilaan. Zip oli hyvin kodikkaasti sisustettu, ja vaikka ilta-ajasta paikka ei ollut täynnä, meidän piti silti katsella hetki pöytäpaikkaa. Päädyimme yhteen neljän hengen ikkunapaikkapöytään. Nojasin selkäni pehmustetun tuolin selkänojaan silmäillen myyntitiskin yläpuolella olevaa hinnastoa. Paikka oli kohtuu kallis, mutta en minä vararikossa ollut ja kai sitä jotain pitäisi ottaa kun kerran tänne asti oli raahautunut. Käänsin katseeni takaisin Amaan.
"Mitä sä ajattelit ottaa?" Kysyin häneltä, mutta sitten huomasin, että tytön huomio oli kiinnittynyt muualle(?). Käännyin itsekin katsomaan kyseiseen suuntaan automaattisesti, mutta en huomannut ihmisiä lukuunottamatta mitään tavallisuudesta poikkeavaa joten käänsin pian katseeni odottavasti takaisin Amaan.

©2018 ✗ ZEΔLWICK ✗ - suntuubi.com