Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Some legends are told
Some turn to dust or to gold

Tekeminen | "Puhe" | #Ajatukset# | #"Telepatia"# | //Roolin ulkopuolinen huomautus//

 

 << <  15  16  17  18  19  20  21  > [ Kirjoita ]

Nimi: Altaïr

22.10.2016 16:14
Zaiden

Tulinkin keittäneeksi itselleni kahvia, ja siirryin höyryävän mukin kanssa olohuoneeseen jossa oli televisio. Tartuin sohvapöydällä olevaan kaukosäätimeen ja avasin tv:n, selaten uutiskanavalle. Kun olin tällä hetkellä hieman eristyksissä tapahtumista, televisio oli paras tapa pysyä perillä asioista. Iltauutiset olivat juuri alkamassa, ja ensimmäisenä ruudulla alkoi puhumaan kiihtyneen oloinen toimittaja. Tuhahdin, heidänhän pitäisi pysyä objektiivisina ja rauhallisina, mutta hän selitti jotain tänä päivänä Zealwickin kaupungissa tapahtuneesta kapakasta.
“Kahakan vuoksi neljä sivullista uhria, ja epämääräinen joukko jengiläisiä menettivät henkensä. Myös rakennukset kärsivät huomattavia vahinkoja. Poliisi on ottanut kiinni kolme jengiläistä, mutta ei aio kommentoida asiaan enempää.” Toimittaja puhui edelleen epäammattimaisen kiihtyneesti, mutta hänellä oli syy. Homma oli karkaamassa käsistä, kun Steal Star ei selvästi ollut perääntymässä, ja muut jengit hyökkäilivät myös nyt heikentyneen F.D.n kimppuun.
“Te taidatte joutua kohta taas kentälle ainakin osa-aikaisesti, yhteyshenkilöni ilmoitti, että menetimme kaksi goonia tuossa tappelussa ja useampi loukkaantui pahasti.” Jackson sanoi kauempaa pidellen puhelintaan kädessään. Kun uutistoimittaja oli lopettanut puhumisen hetkeksi, television näytölle välähti varoitus raa'asta materiaalista, ja ilmoitus, että videopätkä joka seuraavaksi näytettäisiin ei välttämättä sopisi herkimmille. En sulkenut televisiota, vaan liimasin katseeni sen ruutuun. Video alkoi pyörimään. Kaikkialta kuului epämääräisiä ampumisääniä, ihmisten huutoja ja kaikkialla liikkui epämääräisesti ihmisiä; osa pakeni huutaen, osa tappeli keskenään. Oli selvää, että joku siviili oli päättänyt kuvata tapahtuman samalla, kun yritti paeta keskeltä helvettiä joka oli syntynyt keskelle vilkasta katua, vaikka se tuskin oli kaupungin keskusta-alueilla. Tunnistin kuitenkin paikan F.D.n alueeksi, mutta en pystynyt videosta tunnistamaan hyökännyttä jengiä, sen jäsenet saattoivat hyvin olla jostain muustakin jengistä kuin Steal Star. Näin Jaken vilaukselta pätkällä, hän yritti viedä loukkantunutta jengiläistä turvaan. Video päättyi kuitenkin, kun voimakas laukas halkoi ilmaa, ja videon linssiin ilmestyi muutamia veriroiskeita. Kamera tippui maahan ja video loppui siihen. Huone oli hetken täysin hiljainen(?). Puristin tiukasti kaukosäädintä kädessäni., kunnes heräsin transsista johon olin vaipunut videon loputtua, ja ensin sulkien television laskin kaukosäätimen pöydälle.
“Luuletko, että joku ampui tuon ihmisen tahallaan kun huomasi, että hän yritti saada kahakan nauhalle?” Ann kysyi hetken päästä katse yhä liimautuneena nyt pimeään televisioruutuun.
“Hyvin mahdollista.” Vastasin matalaan ääneen ja pyyhkäisin hiuksia pois naamaltani. Videopätkä oli ollut kuin suoraan helvetistä, ja vaikken ollut uusi tuttavuus tällaisten näkymien kanssa, videon loppu, kuollut siviili, saivat oloni epämukavaksi. Tiesin sen olevan synkkä todellisuus jossa minä elin, mutta moraalini eivät halunneet hyväksyä sitä. Kasvoilleni oli kuitenkin laskeutunut ilmeettömyys, ja otin suunnakseni uudelleen keittiön. Muistin vasta sitten kädessäni yhä olevan kahvimukin, ja join sen parilla isolla kulauksella tyhjäksi, asettaen kupin eteeni pöydälle samalla kun istuin yhdelle tuoleista.

Nimi: Lehw

22.10.2016 02:33
Walton "Stu"

Alistuin kuvattavaksi ilman vastaväitteitä. Tuijotin vain apaattisesti sohvan selkänojaa ja kieltäydyin katsomasta itse kameraan. Halusin olla tässä yksin sykkyrällä, ilman ketään muita, mutta eikös heidän pitänyt järjestää minulle joku vartio. Ihan niin kuin minä täältä minnekään pääsisin. En minä osannut murtautua minnekään tai mistään pois. Sitä paitsi olin ihan liian arka edes yrittääkseni. Mutta mistäpä nuo olisivat sen voineet tietää. Lopputulos oli kuitenkin se, että joutuisin viettämään aikaa muka-kukkakauppiaan kanssa, enkä ollut yhtään okei sen asian kanssa. Tai no, oli toinen kai parempi kuin muut, koska Zaidenin sentään tiesin, mutta olin silti aika loukkaantunut siitä, että hän oli valehdellut minulle päin naamaa.
Minua ei kiinnostanut toisten puheet tai mitä minulle tulisi tapahtumaan. En minä edes jaksanut kuunnella keskustelua siitä kenen kanssa jakaisin tämän tilan ja mihin aikaan. Kipu jyskytti takaraivossani ja minua vähän kadutti, etten ollut ottanut särkylääkettä.
Suljin silmäni ja mietin, olisiko minulla mitään keinoa ilmoittaa kenellekään, että olin jumissa. Tuskinpa, sillä en tuntenut kännykkää taskussani ja varmaan se oli takavarikoitu minulta silloin kun olin ollut tajuttomana. Joutuisinkohan menemään vessaankin jonkun seuralaisen kanssa? En halunnut, ajatuskin ällötti.
Eniten ehkä olisin halunnut kysyä blondilta, että mitä peliä hän oikein pelasi. Tai no, olisin kai halunnut vastauksia paljon kaikkeen muuhunkin, mutta jotenkin kaikki oli nyt tällä hetkellä aivan liikaa. Tarvitsisin enemmän aikaa ajatella.

Nimi: Altaïr

22.10.2016 02:15
Zaiden

Mies päätti alkaa mököttää, tai mitä hän sitten tekikään. Ihan sama minulle, jos ei olisi meille vaivaksi.
“Okei, ottakaa joku kuvat, Felix voi viedä ne minne käskettiin, ja palata takaisin.” Annoin lyhyet ohjeet ja käännyin kävelläkseni takaisin keittiöön, ja seurasin, kun Felix kaivoi esiin polaroidkameran joka meille oli annettu kuvien saamisen nopeuttamiseksi, ja otti nopeasti muutaman kuvan Stusta(?), ennen kuin laittoi ne kirjekuoreen ja lähti vähäpuheisesti talosta (mikä kesti useamman lukon vuoksi). Miehen oli tarkoitus viedä kuvat erääseen kahvilaan jossa eräs välittäjä odotti, mukanaan useampi henkivartija, vaikka tarkkaa lukumäärää en tiennyt. Heidän oli tarkoitus luovuttaa uhkauskirje ja kuvat panttivankimme isän jengille ja jos asiat menisivät hyvin, ruumiita ei tulisi.
“Miten me järkätään vahtivuorot?” Ann kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, herättäen minut ajatuksistani.
“Mä voin ottaa ensimmäisen vahtivuoron, jokainen saa olla ylhäällä kaksi tuntia kerralla. Saatte ite päättää missä järjestyksessä aiotte vahtia häntä.” Vastasin kättäni heilauttaen välinpitämättömyyteni merkiksi. Samalla, kun muut alkoivat puhua vahtivuoroista, otin itselleni lasin vettä. Nälkä minulla ei niinkään ollut, vaikka ruokaa oli yllin kyllin kaikkien syötäväksi, mutta harkitsin kyllä, että voisin keittää itselleni kahvia. Kehoni tarvitsi kofeinia valvottujen öiden vuoksi.

Nimi: Lehw

22.10.2016 01:58
Walton "Stu"

Koko huone oli täynnä pelkkiä idiootteja. Se oli ensimmäinen ajatus, mikä mieleeni pulpahti, kun toinen miehistä avasi suunsa ja möläytti perättömiä väitteitä kaiken kansan kuultavaksi. En minä varsinaisesti Zaidenia pelännyt. Paniikkinikin oli laskemaan päin, kun olin alkujärkytyksestä selvinnyt. Ennemmin olin loukkaantunut ja nöyryytetty. Tai no, vähän ehkä pelkäsinkin, mutta se nyt oli asia erikseen.
Enemmän sisuunnuin siitä, kun blondikin päätyi nimittelemään minua kakaraksi. Ei hän sitä varsinaisesti sanonut, mutta ilmaisi asian kiertoteitä käyttäen. Missä välissä muka olin käyttäytynyt epäasiallisesti? En missään. Mitenniin olin neljän? Mitenniin minua pitäisi paapoa? Haistakoot paska koko Zaiden.
Protestoin blondin sanoja vastaan yhdellä lyhyellä tuimalla mulkaisulla ennen kuin palasin takaisin itkuiseen olemukseeni. Tuijotin jälleen sohvan selkänojaa silmät vetistäen, mutta tällä kertaa ilmeeni oli jotenkin uhmakkaamman oloinen, vaikka yhä selvästi alistuva. En minä mitään yrittäisi, mutta en minä mitään särkylääkkeitäkään ottaisi. Tekisivät ihan mitä hyvänsä, minä istuisin tässä. Istuisin tässä enkä riisuisi ulkovaatteitani enkä ottaisi särkylääkettä enkä puhuisi mitään. Piste.

Nimi: Altaïr

22.10.2016 01:44
Zaiden

Mies päätyi katsomaan minua hetken päästä. Mitä ilmeisimmin hän tunnisti minut reaktiosta päätellen, mutta tyydyin vain tuijottamaan takaisin vakaasti. Ainoa asia, mikä paljasti etten ollut muuttunut patsaaksi oli se, että räpäytin silmiäni aina välillä. Toisen kääntäessä katseensa muualle, tein samoin, käyden nopeasti läpi muut huoneessa olijat.
“Se pelkää sua, Zaiden.”Max virnisti seurattuaan hetken hiljaa tilannetta. En vaivautunut edes pyöräyttämään silmiäni toisen kommentille.
“Sietääkin.” Vastasin vain yksinkertaisesti, ja nousin rauhallisesti ylös tuolilta, ja hetken asiaa mietittyäni kävelin sohvan luo, jolla hämmentynyt jätkä istui yhä(?).
“Sä tuut olemaan täällä luultavasti pidemmän aikaa, joten ehdotan kaikkien puolesta, että käyttäydyt kunnolla, niin mekin ollaan kohtuu mukavia. Ei ripusteta sua roikkumaan naulakkoon ja niin edelleen. Joten ota nyt se kipulääke ja tee olos kotoisaksi niin meidän ei tarvi paapoa sun perään niinku oisit neljän.” Sanoin sitten miehelle, katsoen häntä koko ajan terävästi. Ääneni oli vakaa, melkein robottimainen, kuten aina töitä tehdessäni. Halusipa toinen sitä tai ei, hän pysyisi täällä, ja hän voisi yhtä hyvin tehdä olonsa niin mukavaksi kuin suinkin.
“Hei meidän pitäis varmaan ottaa ne kuvat että saadaan se uhkaus toimitettua mahollisimman nopeasti muille .” Felix huomautti. Mies oli ollut niin hiljaa koko ajan, että olin melkein unohtanut hänen olemassaolonsa.
“Totta, ja nythän se näyttää sopivan pelokkaalta että kuvat näyttäis vakuuttavilta.” Thomas lisäsi kauempaa, johon tyydyin nyökkäämään vastaukseksi.

Nimi: Lehw

22.10.2016 01:32
Walton "Stu"

Nöyryytetty oli toinen aika kuvaava termi. Varsinkin sen jälkeen, kun toinen mies lupasi nauraa, jos itkisin, eikä minulla ollut itku kaukana. Pyyhkäisin silmiäni marttyyrin elkein yrittäen olla ottamatta itseeni moisesta, mutta kyllä se silti pahalta tuntui. Sitä paitsi päähäni sattui ja koko tilanne muutenkin oli ihan typerä. Halusin kotiin ja Chikan luo.
Niiskaistessani uudelleen tajusin sitten katsoa taas vähän muuallekin kuin polviini, jolloin katseeseeni osui aika tutun näköinen blondi hiuspehko(?). Ja voin sanoa, että tovin näytin varmaan siltä, että joku oli lyönyt minua uudelleen takaraivolle.
Sillä mitä helvetin vittua hän täällä teki? Oli aika ilmeistä, että toinen näytti kuuluvan osaksi porukkaa, sillä niin rennon oloinen hän näytti olevan. Tai no, ei hän kait kokonaan täysin rennolta näyttänyt, mutta ainakin rennommalta kuin miltä oli näyttänyt monta viikkoa aiemmin kahvilassa(?). Suuni vetäytyi viivaksi samalla kun silmäni yhä vetistivät.
Olisin halunnut kysyä miksi hän oli siinä. Hemmetti hän mikään kukkakauppias oli! Miksi kaikki juuri tänään päättivät viilata minua linssiin? Kuinka moni muu tulisi ilmoittautumaan, että oli valehdellut minulle päin naamaa? Sikäli siis, jos isäni oli valehdellut jengiasioista, mitä en ihan uskonut. Olin enemmän sillä kannalla, että tässä oli sattunut joku väärinkäsitys.
Tuijotin blondia jäykkänä hyvän tovin(?) ennen kuin siirsin katseeni mitään sanomattomana sohvan selkänojan puoleen. Ei kysyminen varmaan mitään auttaisi, tuskin hän mitään kertoisi kuitenkaan.
Pyyhkäisin silmiäni uudelleen, etteivät ne vuotaisi yli. Samoin niiskaisin. Päätäni särki edelleen.

Nimi: Altaïr

22.10.2016 01:15
Zaiden

“Hmmm, hän reagoi yllättävän hyvin, kun vastassa olisi voinut olla kiljumista ja rimpuilua, jolloin hänet olisi pitänyt tyrmätä uudestaan.” Nina huokkasi vierestäni Stun kömpiessä istualteen sohvalla, lähinnä työtovereilleen ansaiten vari virnettä, mutta pidi itse huomioni ennemmin kyseisessä miehessä joka nyt oli istuma-asennossa sohvalla, ja saatoin katsoa häneen suoraan, sillä keittiö ja olohuone, jossa Stu sijaitsi olivat samassa laajan puoleisessa tilassa, mutta keittiötasot muodostivat pientä rajaa kahden tilan välille.
“Joo, mutta jos se nyt alkaa itkemään niin mä nauran.” Thomas vastasi vinon hymynpoikasen kera, vaikka hänen äänensä oli enemmän ivallinen.
“Mitä itse tekisit jos olisit hänen asemassaan? “ Ann kysyi selvästi tyytymättömänä toisen lapselliseen käytökseen, vaikka hän ei täysin Stuta puolustellutkaan. Mitä minä yhtään Annasta muutenkaan tiesin, hän teki sen luultavasti siksi, että erityisesti Thomasin kohdalla lapsellinen käytös ärsytti muuten kärsivällistä naista hyvin paljon. Pieni hymynpoikanen käväisi nopeasti kasvoillani, kun huomasin Thomasin hiljenevän, en tiennyt tarkemmin syytä, miksi naisella oli niin paljon auktoriteettia häneen, mutta en vaivannut sillä enempää päätäni vaan vein huomioni takaisin sohvalla istuvaan mieheen.

Nimi: Lehw

22.10.2016 01:02
Walton "Stu"

En voinut estää lievää säpsähdystä, kun toinen mies murahti minulle. En minä leikkinyt typerää. He tässä typeriä olivat, kun moista väittivät.
Tunsin oloni aika loukatuksi tässä vaiheessa. Lyödä nyt päähän, kidnapata kadulta, kuljettaa tänne jonnekin ja sitten vielä valehdella. Ja etenkin tunsin oloni loukatuksi, kun sama mies jatkoi nimitellen minua 'pirpanaksi'. En minä mikään lapsi ollut.
Sain siinä sitten tarpeekseni, ja saatoin tuntea silmienikin alkavan kostua, mikä oli ehkä viimeisin asia, mitä tässä kohtaa kaipasin. Näin ollen lähdinkin kampeutumaan ylöspäin vaakatasosta yhä ulkovaatteissani. Päähän sattui, minkä nainen varmaan huomasi(?), sillä hän kysyi ottaisinko särkylääkkeen vai en.
"En", vastasin harvinaisen päättäväisesti samalla kun räpyttelin vaivihkaa silmiäni ja niiskaisin. Samaan aikaan käänsin katseeni pois muista, olisin halunnut olla yksin.
En minä mihinkään pakoon yrittänyt. Vedin vain jalat lähemmäs itseäni istuma-asennossa, ihan vaikka näytinkin olevan yhä ulkokengät jalassa. Toisaalta ei ollut minun sohvani, joten hällä väliä.

Nimi: Altaïr

22.10.2016 00:47
Zaiden

Kohotin kulmiani miehen vastaukselle selitykseen.
“Älä leiki typerää.” Max murahti hänelle, eikä selvästikään luottanut miehen sanoihin.
“Voihan olla, että mies halusi pitää lapsensa erossa jengiasioista.” Ann vastasi ikään kuin miehen, jonka nimeksi muistelin Stu, puolesta(?).
“Mutta kuinka sokea tän pirpanan on sillon täytynyt olla, jos ei oo huomannu sitä?” Max jatkoi. Mies oli itse jo yli 30, ja hänellä oli usein tapana kutsua nuorempia pirpanoiksi, penskoiksi tai muuksi vastaavaksi. Tuhahdin pienesti. Oli ihan mahdollista, ettei Stu tietäisi isänsä hommista, mutta toisaalta, kuinka sinisilmäinen hän oikein oli jos ei kyseenalaistanut rahantuloa, tai sitten isä oli vain hyvä valehtelija.
“Haluatko sä sitä kipulääkettä?” Ann kysyi toistamiseen mieheltä. Mielessäni kävi vasta nyt, ensimmäisen kerran ajatus siitä, miten Stu reagoisi minun näkemiseeni täällä. Enhän nimittäin ollut se kukkakauppias mitä olin väittänyt. Toisaalta ei minua suuremmin kiinnostanut ja sivuutin asian, se selviäisi muutenkin myöhemmin.

Nimi: Lehw

22.10.2016 00:36
Walton "Stu"

Okei, olin tainnut lyödä pääni kovempaa kuin olin luullut. Tai siis joku muu oli lyönyt päähäni kovempaa kuin olin luullut. Olin nimittäin kuvitellut, että toinen miehistä oli höpöttänyt jotain siitä, että isäni jengi oli tehnyt jotain jollekin, jonka nimi oli F.D. Oli sanomattakin selvää, etten tajunnut hölkäsen pöläystä mistään, mitä mies selitti ja se kyllä paistoi myös naamastani. Kurtistin hiukan kulmiani silkka ymmärtämättömyys silmistäni välittyen. Päänsärkyni tykkäsi kyttyrää ajattelemisesta.
"Ei minun isälläni mitään jengiä ole", suustani pääsikin niin tyrmistyneen ja järkyttyneen oloisesti, että unohdin jopa änkyttää. Mutta niin, kun ei hänellä ollut mitään jengiä. Luulisi, että minä tietäisin asiasta, kun kerta asuin samassa talossa hänen kanssaan. Olin asunut jo yli 20 vuotta.

Nimi: Altaïr

22.10.2016 00:27
Zaiden

Sitä, mitä seurasin tilannetta keittiöstä, ei näköaististista ollut paljon apua, mutta tavallista herkempien aistieni ansiosta kuulin jokaisen liikahduksen kun suljin silmäni ja keskityin vain siihen. Hetken päästä mies sai soperrettua kysymykse; mitä täällä tapahtui?
“Me kidnapattiin sut koska sun isän jengi häiriköi meidän omaa, ja kiristetään sulla sun isää, että jättää F.D.n rauhaan.” Thomas töksäytti tosiasiat eikä yrittänyt yhtään kaunistella totuutta, mikä oli vain hyvä asia. Muut nyökyttelivät päätän kuin todeten saman asian. Avasin silmäni. Olin suunnannut katseeni muiden luo, jotka olivat lähellä sohvaa, ja näin ollen tuskin helpottivat toisten oloa.
“Mitä luulet, yrittääkö hän paeta?” Nina kysyi jostain läheltäni esittäen kysymyksen minulle. Käänsin katseeni laiskanpuoleisesti naiseen.
“Jos hänellä on yhtään järkeä päässään, hän ei yritä jotain mikä on selvästi mahdotona.” Vastasin ennen kuin käänsin katseeni takaisin sohvan puoleen. Miehen asiat eivät sinänsä kuuluneet minulle, mutta jotta säästyisimme pääkivusta valittamiselta, hänen kannattaisi ottaa se särkylääke. Nojasin kyynerpääni pöytään ristien sormeni lomittain ja seurasin tilanteen etenemistä. Änkyttämisestään päätellen mies oli peloissaan tai vähintään järkyttynyt, mikä oli hyvä asia, hänen kannattikin olla, vaikka meillä ei ollutkaan lupaa satuttaa häntä.

Nimi: Lehw

21.10.2016 23:19
Walton "Stu"

Okei. Selvästi tämä oli ihan totta, sillä mikään ei hävinnyt, vaikka käytinkin silmäni ummessa. Päin vastoin, näkökenttääni ilmestyi nainen, joka kyseli vointiani. Toisen äänensävy ei kuitenkaan herättänyt millään tavalla luottamusta, ja vaikka yleisesti ottaen luotin miltei heti tuntemattomiin, nyt ei ollut sellainen hetki. Ehei, saatoin tuntea jopa lievää pakokauhua. Ja vaikka toinen tarjosikin minulle särkylääkettä, helpotusta tähän pääkivusta johtuvaan jomotukseen, en halunnut sitä. Tai oikeammin sanottuna en halunnut särkylääkettä häneltä. Tai ylipäätään keneltä muultakaan tässä huoneessa.
Vetäydyin vaivihkaa naisesta poispäin vajoten syvemmälle sohvaan, mikäli mahdollista. Tosiasiassa en varmaan liikkunut paria senttiä enempää, mutta nainen oli joka tapauksessa mielestäni liian lähellä ja halusin toisen pois näkökentästäni. Sentään en kuitenkaan huutanut tai pyrkinyt karkuun. Olin ihan liian arka sellaiseen. Sitä paitsi minne minä tästä pääsisin? Jos en kompastuisi omiin jalkoihini, joku saisi minut varmasti kiinni. Tai jos ei saisi ja pääsisin jollain ilveellä täältä pihalle, en minä tiennyt, missä olin. Pakoyritykset olivat siis poissuljettu vaihtoehto.
Hetken mielessäni vilahti, että tämä oli vain jotain sairasta pilaa, että tässä oli sattunut joku väärinkäsitys. Enhän minä ollut ikinä tehnyt mitään kenellekään...
Sivusilmässäni huomasin sitten liikettä(? Max ja Thomas), mikä ei suinkaan helpottanut pakokauhun tuntua, joka näytti kehittävän itsestään oikein kunnon paniikkia. Niinpä vilkaistuani miehiä ja sitten naista, mieleni olisi tehnyt vinkaista. Varmasti pelko näkyi katseestani.
"M-mitä täällä oikein tapahtuu?", sain kuin sainkin ulos suustani, vaikka lievästi änkyttäen kylläkin. Olin suorastaan ihmeissäni, etten änkyttänyt pahemmin, sillä tässä jos missä oli nyt sellainen tilanne, missä olisin voinut sönköttää niin pahasti, ettei kukaan minua olisi ymmärtänyt.

Nimi: Altaïr

21.10.2016 23:00
Zaiden

Olin itse melko hiljaa dealerin uhkailun jälkeen, mutta muut jatkoivat rentoutuneesti keskustelua, mutta kaikki hiljenivät, ja minä nostin pääni käsieni varasta kääntäen katseeni kohti sohvaa, kun sen suunnalta kuului voihkaisu. Hän oli siis hereillä. Ann oli ensimmäinen joka liikahti paikaltaan kävellen sohvan luokse. Dealerin valittaessa jotain, nainen vastasi, että pakkohan hänen kuntonsa oli tarkistaa, ettei panttivanki kuolisi heti. Naisella oli pointtinsa.
“Musta tuntuu, ettei se oikein huoli apua herättyään tämmösessä paikassa.” Vastasin rauhallisen viileään ääneen, en minä ainakaan, vaikka saattaisihan toinen olla luottavaisempaa sorttia. Ann vain vilkaisi puoleeni, ennen kuin pysähtyi sohvan eteen katsellen siinä yhä olevaa(?) miestä. Naisen ilmeessä ei ollut empatiaa, se oli ennemmin asiallinen.
“Tarvitko sä jotain? Vettä? Kipulääkettä?” Nainen kyseli mieheltä. Hänen äänensä ei ollut epäkohtelias, muttei myöskään kohtelias. Seurasin itse tilannetta vain hiljaa keittiöstä siirtymättä vielä lähemmäs, vaikka Max ja Thomas alkoivat valua hitaan puoleisesti kohti sohvaa, jääden kuitenkin jonkun matkan päähän. Oli ehkä parempi, etteivät kaikki tunkeneet heti miehen naamalle, hän oli varmasti hämmentynyt ja peloissaan jo muutenkin. Tai olisi jos häneltä löytyisi tervettä järkeä. Dealer, Jackson, pysyi kaukana sohvasta ikäänkuin mielenosoituksellisesti ja tutki muka kiireisesti kirjahyllyä etsien mielenkiintoista luettavaa. Pyöräytin silmiäni, mutta en sanonut mitään, minulla ei ollut tarvetta haastaa riitaa hänen kanssaan ilman syytä. Olkoon kuinka lapsellinen tahansa kunhan ei uhkailisi muita.

Nimi: Lehw

21.10.2016 22:44
Walton "Stu"

Ajatukseni olivat yhtä puuroa, kun seuraavan kerran raotin silmiäni. Päähäni koski eikä minulla ollut harmainta aavistusta siitä, missä oikein olin, sillä parin ensimmäisen vilkaisun perusteella huone, jossa olin, ei näyttänyt tutulta. Eipä sillä, että olisin varsinaisesti jäänyt katselemaan, sillä pääkipu sai minut puristamaan silmäni varsin nopeasti takaisin kiinni sekä voihkaisemaan pienesti ja kääntämään hiukan päätäni.
Siinä sitten tajusin, että taustaäänet(puhe etc.) olivat lakanneet voihkaisuni myötä(?), mistä johtuen avasin silmäni uudelleen ja yritin uudelleen saada selvää siitä missä oikein olin. Vaakatasossa ainakin makasin, mutta huone oli tosiaankin vieras, enkä ollut yksin. Pelko alkoi hiipiä sisuksiini, kun muistin, etten ollut siellä, mihin edelliset muistikuvani loppuivat. Mitä täällä oikein tapahtui? Missä minä oikein olin? Ketä olivat nämä muut henkilöt, jotka vaikuttivat jotenkin hyvin uhkaavilta?
Nielaisin tyhjää, mutta jäin vaakatasoon, koska en uskaltanut liikkua. Tai no, osittain se varmaan johtui pääkivustakin. Ehkä jos sulkisin silmäni, kaikki olisikin pelkkää unta...

Nimi: Altaïr

21.10.2016 22:24
Zaiden

Juttutuokiomme Aman ystävän ja tämän miesystävän kanssa päättyi lyhyeen, kun me päätimme lähteä jatkamaan matkaamme. Vietimme loppuillan kierrellen päämäärättömästi pitkin kaupunkia. Ama yritti puhua kanssani siitä, mitä tapahtui Breen kanssa, mutta en tietenkään ollut halukas puhumaan asiasta, en halunnut vieläkään edes myöntää, kuinka paljon kyseinen mies oli satuttanut minua. Enkä varmaan koskaan myöntäisikään. Päädyin yöpymään Aman asunnolla tytön todetessa, että olin viettänyt aivan liian vähän aikaa hänen kanssaan, ja että olin tämän velkaa hänelle. Tosin, aamulla minun piti lähteä jo kuudelta Aman vielä nukkuessa, sillä työt kutsuivat, eikä ylempi taho pitänyt myöhästelijöistä.

//SKIPSKIP//

Oli kulunut suunnilleen puolitoista viikkoa siitä, kun olin tavannut Aman ystävän ja tämän seuralaisen (en ollut varma, muistinko enää heidän nimiään), kun olin viettämässä aikaani päämajan ala-aulassa pöytäseuranani Jake ja joitakin tämän ystäviä jotka viettivät aikansa pelaten pokeria. Minun oli tarkoitus lähteä erään välittäjän mukaan perimään velkoja kolmelta iltapäivällä, joten minulla oli vielä tunti vapaa-aikaa, kun ovista törmäsi sisään mies, jonka tunnistin etäisesti joksikin F.D.n gooniksi. Miehen kasvot olivat murjotut ja veriset, ja hän piteli toista kylkeään irvistellen tuskallisen näköisesti. Kiinnostukseni heräsi automaattisesti, ei niinkään toisen vointia kohtaan vaan sitä, mitä oli tapahtunut. Myös muut nousivat ylös pöydistään ja kiiruhtivat horjuvaa ihmistä kohden, osa huudellen kysymyksiä, osa kutsuen jotakuta joka osasi paikata hänet.
“Ainakin yksi kylkiluu murtu, mä voin tuntea sen...” Uhri sopersi horjahtaen koko painollaan häntä tukevaa miestä vasten. “Kuka tämän teki?” oli yleisin kysymys, mutta eräs nainen joka tuntui olevan ainoa joka pysyi kylmän rauhallisena ja toimi järkevästi tilanteessa käski muita m´pitämään turpansa ummessa siihen asti, kunnes hän saisi paikattua kyseisen miehen, Matthewin ja kyselemään sitten. Kului vartti, ja mies makasi eräällä sivuhuoneeseen tuodulla sängyllä. Ujuttauduin lähemmäs, jotta voisin kuunnella kun eräs korkeamman arvon jengiläinen alkoi esittämään kysymyksiä muiden odottaessa vastauksia kireästi.
“Olimme vain viettämässä normaalisti aikaa Oliverin ja Rikan kanssa eräällä sivukujalla, kun kimppuumme hyökkäsi yhtäkkiä neljä Stealin goonia. Minä olin onnekas. Oliver ei ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin yksi heistä löi häneltä silmät varmaan takaraivoon asti. Kuului vain räks ja hän oli mennyttä kalua. En tiedä, mitä Rikalle kävi, en jäänyt katsomaan kun juoksin pakoon.” mies sai jopa vastatuksi irvistelystään huolimatta. Kurtistin kulmiani. Steal Star oli toinen kaupungissa oleva vahva jengi. Se oli uudempi kuin F.D., eikä yhtä suuri tai voimakas, mutta kasvoi nopeasti. Tästä saattaisi tulla ongelmia, ellei kyseessä ollut yksittäinen hyökkäys. Kun mieheltä kysyttiin, missä he olivat olleet, hän vastasi heidän olevan F.D.n laitama-alueilla, mutta silti kaukana rajasta. Se tarkoitti, että (jos miehen sanoihin oli uskominen) Stealin goonit olivat ylittäneet rajan eivätkä edes puolustaneet omia alueitaan. Asiasta kerrottiin tietenkin heti paikalliselle pomolle, ja yhteisen päätöksen myötä kaikkien välittäjien keikat peruuntuivat siltä päivältä , joten minäkin olin vapaalla. Kuulin, että Rika oli löydetty myöhemmin kriittisessä tilassa kadulta ja hänet oli pitänyt viedä suoraan sairaalaan jotta naisen henki ei menisi vammoihin, joita hän oli saanut. Kaikki F.D.ssä tuntuivat osaavan puhua vain tapahtuunesta, olihan se totta; vaikka kilpailevat jengit hakkasivat toistensa jäseniä heidän joutuessa väärille puolille rajaa, viimeisestä ruumiista oli pitkä aika, lisäksi se oli tapahtunut vieläpä omalla alueella. Illalla saimme kuulla, että johto oli päättänyt, että jokaisen välittäjän pitäisi ottaa aina mukaansa vähintään kaksi goonia, ja siltikään kenellekään ei olisi töitä pariin päivään, kun diilereiden piti selvitellä asioitaan. Ensimmäinen ihminen, jolle kerroin asiasta, oli Ama. Ja lähinnä sen vuoksi, että pitäisi varansa, sillä jos Steal aikoi alkaa haastamaan riitaa F.D.n kanssa, se tarkoittaisi myös sivullisia uhreja jotka joutuisivat ristituleen. Enkä halunnut Aman olevan yksi heistä. En tiennyt, mitä tekisin, jos menettäisin parhaan ystäväni. En luultavasti selviäisi siitä, vaan menisin perässä. Ama tietenkin huolestui suunniltaan, sillä olihan itsestäänselvyys, että jengisodissa goonit olivat ne, jotka tappelivat rähinöissä, vaikka välittäjiä, kiristäjiä ja diilereitä meni sivussa, samoin kuin viattomia sivullisia. Sitä inhosin ajatuksessa eniten Aman menettämisen lisäksi; en pitänyt ajatuksesta, että ihmisten, joilla ei ollut mitään tekemistä jengien kanssa, joutuivat kärsimään yhden jengin typeryydestä, jos Steal Star aloittaisi nyt jengisodan. Jäin taas sinä yönä Aman luokse, ja jäin pariksi päiväksi kun minulle ei ollut vieläkään töitä.

Kului viikko, ennen kuin seuraava hyökkäys tapahtui. Tällä kertaa erääseen välittäjien suosimaan hämäräperäiseen klubiin. Välittäjä sai surmansa toisen goonin mukana, ja vain yksi pääsi kertomaan tapahtuneesta. Siinä vaiheessa F.D. Totesi, että Steal Star todella haastoi meidän jengimme sotaan, ja jo seuraavana päivänä partio joka piti huolta, etteivät muut jengit ylittäisi rajaa (jonka mukana minä olin), löysivät vieraan välittäjän alueeltamme. Luonnollisesti hänet hakattiin sairaalakuntoon. Jälkikäteen tarkistaessamme löysimme miehen ranteesta harmaan tähtitatuoinnin ja tiesimme heti, kenen välittäjä oli kyseessä. Väkivaltaisuudet yleistyivät, ja parin päivän päästä joukko Stealin gooneja hyökkäsi päivittäisen partion kimppuun, aiheuttaen pienimuotoisen kahakan kadulla. Eräs kadulla ollut vanhus sai surmansa yhden Stealin goonin mukana, ja uutisissa alettiin puhua siitä, kuinka luultava jengisota olisi syttynyt, ja poliisi kehotti siviilejä olemaan todella varovaisia. Välittäjille jäi koko ajan vain vähemmän ja vähemmän tekemistä ja yhä useampi jengiläinen joutui sairaalaan tai heitti henkensä.

Kului kuitenkin vielä pari viikkoa, ennen kuin Steal päätti tuoda mukaan tuliaseet. Vanhat jengien välillä päteneet säännöt eivät olleet enää voimissa, ja elossa pysyminen oli yhä vaikeampaa. Aman piti paikata minua useaan kertaan, sillä kuten arvata saattoi, olin kentällä lähes koko ajan. Mutta se oli okei, kipu oli okei. Kunhan Ama pysyisi turvassa. F.D.n johto oli päättänyt, että jokaisen välittäjän pitäisi nyt kantaa mukanaan veistä itsensä puolustamiseksi, ja toisista kaupungeista siirrettiin lisää gooneja Zealwickiin. Raskainta minulle oli nähdä Aman kärsivän takiani, minkä vuoksi yritin hoitaa vammani itse tai jengin avulla, ellei tilani ollut niin paha, että tarvitsi Aman apua jos päämaja tai mikä tahansa muu Zealin tukikohta oli liian kaukana. Ja Ama itki, hän ei ikinä näyttänyt sitä minulle, mutta minä tiesin että hän teki niin. Tyttö näytti muutenkin todella kurjalta, ja yritin hänen hyvinointinsa vuoksi näyttää rennommalta ja iloisemmalta, vaikka oloni oli tyhjä ja turta, enkä oikeastaan jaksanut reagoida mihinkään. Mutta mitä vain parhaan ystäväni vuoksi.

Sama jatkui, mutta pikkuhiljaa saimme vaivaksemme myös muita pienempiä jengejä, jotka toivoivat saavansa haltuunsa F.D.n alueita sen ollessa kiireinen Steal Starin kanssa. Sen vuoksi sainkin yksi päivä tehtäväkseni kidnapata jonkun jengipomon pojan pienen goonjoukon kanssa. Joukkoamme johti yksi dealer, mutta minut laitettiin vastuuseen siitä, että käskisin muita gooneja (joihin lukeutui lisäkseni Nina, Thomas, Max, Ann jaFelix), sillä saman joukon oli tarkoitus myös pitää vartiota jottei vanki pakenisi ja voisimme kiristää kyseistä jengiä hänellä. Kun saimme jokainen kuvan kyseisestä henkilöstä, joka oli napattu jostain valvontakamerasta tai sellaisesta, kasvoilleni kohosi hetkeksi yllättynyt ilme, joka kuitenkin katosi melkein heti. Kyseessä oli sama jätkä, jonka kanssa olin istunut samassa kahvipöydässä kuusi viikkoa sitten. Tiesin kuitenkin, ettei kyseinen fakta saisi vaikuttaa työskentelyyni, eikä se vaikuttanutkaan, kun lähdimme etsimään jätkää, dealer ajoi lähelle sovittua pikkukujaa pakettiautolla jotta saisimme kohteen huomaamatta kuljetettua asuntoon jossa häntä oli tarkoitus pitää. Olimme saaneet tietoomme reitit, joita pitkin jätkä kulki yleensä, ja huomiomme kiinnittyi siihen, että kerättyjen tietojen mukaan hän oikaisi usein erään sivukujan kautta, jossa meidän olisi järkevintä hyökätä herättääksemme mahdollisimman vähän huomiota. Niinpä asetuimme hajanaisena porukkana oleilemaan kujan lähistölle, ja heti kun joku huomaisi nuoren miehen, Felix ja Ann tai vaihtoehtoisesti Nina ja Max tukkisivat hänen reittinsä sieltä suunnalta jonne hän oli menossa, ja minä iskisin häneltä tajun pesäpallomailallani Max takanani varmistamassa, että jätkä ei pääsisi pakoon jos en onnistuisi (mikä oli epätodennäköistä jos minulta kysyttiin) lyömään kohteen tajua kankaalle.

Ja näin tapahtui. Jonkun aikaa odotettuamme, tunnistin miehen kävelemässä ripeästi, ja kuten suunniteltua, oikaisevan kujan kautta. Lähdin hiljaisin askelin hänen peräänsä ja otin hyvän otteen metallisesta pesäpallomailastani. Iskun pitäisi olla juuri oikea. Liian lievä ja olisimme kusessa jos mies ei menettäisi tajuaan, liian voimakas ja olisimme kusessa jos miehelle tulisi vamma päähän, kun meille oli nimenomaan ohjeistettu, ettei miestä saisi satuttaa. Niinpä, kun pääsin jätkän taakse, löin häntä pesäpallomailalla takaraivoon, jolloin hän kaatui maahan, ja nopean tarkistuksen jälkeen totesimme, että hän oli tajuton. Kannoin kohteen yhdessä Maxin kanssa pakettiautoon joka oli ajanut aivan kujan suulle, ja laskimme miehen sen takaosaan kiiveten itse mukaan kun pakettiauto ajoi pois, ottaen suunnakseen kohteen tulevan vankilan. Saavuimme paikalle melko pian ja raahasimme yhä tajuttoman(?) miehen asuntoon ja lukitsimme oveen asennetut monet koodi -ja avainlukot kiinni ja laskimme kohteen sohvalle. Kaikissa ikkunoissa oli tietysti metalliset häkkikalterit ja verhot ikkunoiden edessä. Istahdin yhdelle tuolille keittiössä nojaten ajatuksissani käsiini. Dealer valitti jotain jostain, ilmeisesti siitä, että hänen piti olla täällä sivistymättömien goonien joukossa vahtimassa jotain miestä. Pyöräytin silmiäni. Minä en ollut sivistymätön ja nostaisin jätkän kyllä kohtaan naulakkoon roikkumaan jos hän ei lopettaisi valittamista oli hän korkeammassa asemassa kuin minä.
“Ainakaan meidän ei tarvitse olla kentällä juuri nyt. Mutta ethän sinä sitä ymmärtäisi, kun istut turvassa talossasi kallissa paidoissasi juoden sata vuotta vanhaa viiniä.” Nina vastasi sarkastisesti dealerille joka vastasi epämääräisin uhkauksin naisen lahtauttamisesta jos hän vielä puhuisi epäkunnioittavasti häntä kohtaan. Käänsin katseeni nyt ensimmäistä kertaa kunnolla ylimielisen näköiseen mieheen, ja kasvoilleni inhon täyteinen ilme.
“Uskalla tehdä se ja teen nahastasi takin äidillesi.” Ääneni oli kylmä, ja pointtini meni selvästi perille miehen pysyessä hiljaa. Nämä goonit olivat minun alaisuudessani, minun vastuullani, enkä halunnut kuulla tuollaisen kusipään puhuvan tuolla tavoin heille jo pelkästä periaatteesta.
//Saattaa olla k-virheitä en jaksanu oikolukea xD//

©2018 ✗ ZEΔLWICK ✗ - suntuubi.com