Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Some legends are told
Some turn to dust or to gold

Tekeminen | "Puhe" | #Ajatukset# | #"Telepatia"# | //Roolin ulkopuolinen huomautus//

 

 << <  15  16  17  18  19  20  21  > [ Kirjoita ]

Nimi: Altaïr

22.10.2016 01:15
Zaiden

“Hmmm, hän reagoi yllättävän hyvin, kun vastassa olisi voinut olla kiljumista ja rimpuilua, jolloin hänet olisi pitänyt tyrmätä uudestaan.” Nina huokkasi vierestäni Stun kömpiessä istualteen sohvalla, lähinnä työtovereilleen ansaiten vari virnettä, mutta pidi itse huomioni ennemmin kyseisessä miehessä joka nyt oli istuma-asennossa sohvalla, ja saatoin katsoa häneen suoraan, sillä keittiö ja olohuone, jossa Stu sijaitsi olivat samassa laajan puoleisessa tilassa, mutta keittiötasot muodostivat pientä rajaa kahden tilan välille.
“Joo, mutta jos se nyt alkaa itkemään niin mä nauran.” Thomas vastasi vinon hymynpoikasen kera, vaikka hänen äänensä oli enemmän ivallinen.
“Mitä itse tekisit jos olisit hänen asemassaan? “ Ann kysyi selvästi tyytymättömänä toisen lapselliseen käytökseen, vaikka hän ei täysin Stuta puolustellutkaan. Mitä minä yhtään Annasta muutenkaan tiesin, hän teki sen luultavasti siksi, että erityisesti Thomasin kohdalla lapsellinen käytös ärsytti muuten kärsivällistä naista hyvin paljon. Pieni hymynpoikanen käväisi nopeasti kasvoillani, kun huomasin Thomasin hiljenevän, en tiennyt tarkemmin syytä, miksi naisella oli niin paljon auktoriteettia häneen, mutta en vaivannut sillä enempää päätäni vaan vein huomioni takaisin sohvalla istuvaan mieheen.

Nimi: Lehw

22.10.2016 01:02
Walton "Stu"

En voinut estää lievää säpsähdystä, kun toinen mies murahti minulle. En minä leikkinyt typerää. He tässä typeriä olivat, kun moista väittivät.
Tunsin oloni aika loukatuksi tässä vaiheessa. Lyödä nyt päähän, kidnapata kadulta, kuljettaa tänne jonnekin ja sitten vielä valehdella. Ja etenkin tunsin oloni loukatuksi, kun sama mies jatkoi nimitellen minua 'pirpanaksi'. En minä mikään lapsi ollut.
Sain siinä sitten tarpeekseni, ja saatoin tuntea silmienikin alkavan kostua, mikä oli ehkä viimeisin asia, mitä tässä kohtaa kaipasin. Näin ollen lähdinkin kampeutumaan ylöspäin vaakatasosta yhä ulkovaatteissani. Päähän sattui, minkä nainen varmaan huomasi(?), sillä hän kysyi ottaisinko särkylääkkeen vai en.
"En", vastasin harvinaisen päättäväisesti samalla kun räpyttelin vaivihkaa silmiäni ja niiskaisin. Samaan aikaan käänsin katseeni pois muista, olisin halunnut olla yksin.
En minä mihinkään pakoon yrittänyt. Vedin vain jalat lähemmäs itseäni istuma-asennossa, ihan vaikka näytinkin olevan yhä ulkokengät jalassa. Toisaalta ei ollut minun sohvani, joten hällä väliä.

Nimi: Altaïr

22.10.2016 00:47
Zaiden

Kohotin kulmiani miehen vastaukselle selitykseen.
“Älä leiki typerää.” Max murahti hänelle, eikä selvästikään luottanut miehen sanoihin.
“Voihan olla, että mies halusi pitää lapsensa erossa jengiasioista.” Ann vastasi ikään kuin miehen, jonka nimeksi muistelin Stu, puolesta(?).
“Mutta kuinka sokea tän pirpanan on sillon täytynyt olla, jos ei oo huomannu sitä?” Max jatkoi. Mies oli itse jo yli 30, ja hänellä oli usein tapana kutsua nuorempia pirpanoiksi, penskoiksi tai muuksi vastaavaksi. Tuhahdin pienesti. Oli ihan mahdollista, ettei Stu tietäisi isänsä hommista, mutta toisaalta, kuinka sinisilmäinen hän oikein oli jos ei kyseenalaistanut rahantuloa, tai sitten isä oli vain hyvä valehtelija.
“Haluatko sä sitä kipulääkettä?” Ann kysyi toistamiseen mieheltä. Mielessäni kävi vasta nyt, ensimmäisen kerran ajatus siitä, miten Stu reagoisi minun näkemiseeni täällä. Enhän nimittäin ollut se kukkakauppias mitä olin väittänyt. Toisaalta ei minua suuremmin kiinnostanut ja sivuutin asian, se selviäisi muutenkin myöhemmin.

Nimi: Lehw

22.10.2016 00:36
Walton "Stu"

Okei, olin tainnut lyödä pääni kovempaa kuin olin luullut. Tai siis joku muu oli lyönyt päähäni kovempaa kuin olin luullut. Olin nimittäin kuvitellut, että toinen miehistä oli höpöttänyt jotain siitä, että isäni jengi oli tehnyt jotain jollekin, jonka nimi oli F.D. Oli sanomattakin selvää, etten tajunnut hölkäsen pöläystä mistään, mitä mies selitti ja se kyllä paistoi myös naamastani. Kurtistin hiukan kulmiani silkka ymmärtämättömyys silmistäni välittyen. Päänsärkyni tykkäsi kyttyrää ajattelemisesta.
"Ei minun isälläni mitään jengiä ole", suustani pääsikin niin tyrmistyneen ja järkyttyneen oloisesti, että unohdin jopa änkyttää. Mutta niin, kun ei hänellä ollut mitään jengiä. Luulisi, että minä tietäisin asiasta, kun kerta asuin samassa talossa hänen kanssaan. Olin asunut jo yli 20 vuotta.

Nimi: Altaïr

22.10.2016 00:27
Zaiden

Sitä, mitä seurasin tilannetta keittiöstä, ei näköaististista ollut paljon apua, mutta tavallista herkempien aistieni ansiosta kuulin jokaisen liikahduksen kun suljin silmäni ja keskityin vain siihen. Hetken päästä mies sai soperrettua kysymykse; mitä täällä tapahtui?
“Me kidnapattiin sut koska sun isän jengi häiriköi meidän omaa, ja kiristetään sulla sun isää, että jättää F.D.n rauhaan.” Thomas töksäytti tosiasiat eikä yrittänyt yhtään kaunistella totuutta, mikä oli vain hyvä asia. Muut nyökyttelivät päätän kuin todeten saman asian. Avasin silmäni. Olin suunnannut katseeni muiden luo, jotka olivat lähellä sohvaa, ja näin ollen tuskin helpottivat toisten oloa.
“Mitä luulet, yrittääkö hän paeta?” Nina kysyi jostain läheltäni esittäen kysymyksen minulle. Käänsin katseeni laiskanpuoleisesti naiseen.
“Jos hänellä on yhtään järkeä päässään, hän ei yritä jotain mikä on selvästi mahdotona.” Vastasin ennen kuin käänsin katseeni takaisin sohvan puoleen. Miehen asiat eivät sinänsä kuuluneet minulle, mutta jotta säästyisimme pääkivusta valittamiselta, hänen kannattaisi ottaa se särkylääke. Nojasin kyynerpääni pöytään ristien sormeni lomittain ja seurasin tilanteen etenemistä. Änkyttämisestään päätellen mies oli peloissaan tai vähintään järkyttynyt, mikä oli hyvä asia, hänen kannattikin olla, vaikka meillä ei ollutkaan lupaa satuttaa häntä.

Nimi: Lehw

21.10.2016 23:19
Walton "Stu"

Okei. Selvästi tämä oli ihan totta, sillä mikään ei hävinnyt, vaikka käytinkin silmäni ummessa. Päin vastoin, näkökenttääni ilmestyi nainen, joka kyseli vointiani. Toisen äänensävy ei kuitenkaan herättänyt millään tavalla luottamusta, ja vaikka yleisesti ottaen luotin miltei heti tuntemattomiin, nyt ei ollut sellainen hetki. Ehei, saatoin tuntea jopa lievää pakokauhua. Ja vaikka toinen tarjosikin minulle särkylääkettä, helpotusta tähän pääkivusta johtuvaan jomotukseen, en halunnut sitä. Tai oikeammin sanottuna en halunnut särkylääkettä häneltä. Tai ylipäätään keneltä muultakaan tässä huoneessa.
Vetäydyin vaivihkaa naisesta poispäin vajoten syvemmälle sohvaan, mikäli mahdollista. Tosiasiassa en varmaan liikkunut paria senttiä enempää, mutta nainen oli joka tapauksessa mielestäni liian lähellä ja halusin toisen pois näkökentästäni. Sentään en kuitenkaan huutanut tai pyrkinyt karkuun. Olin ihan liian arka sellaiseen. Sitä paitsi minne minä tästä pääsisin? Jos en kompastuisi omiin jalkoihini, joku saisi minut varmasti kiinni. Tai jos ei saisi ja pääsisin jollain ilveellä täältä pihalle, en minä tiennyt, missä olin. Pakoyritykset olivat siis poissuljettu vaihtoehto.
Hetken mielessäni vilahti, että tämä oli vain jotain sairasta pilaa, että tässä oli sattunut joku väärinkäsitys. Enhän minä ollut ikinä tehnyt mitään kenellekään...
Sivusilmässäni huomasin sitten liikettä(? Max ja Thomas), mikä ei suinkaan helpottanut pakokauhun tuntua, joka näytti kehittävän itsestään oikein kunnon paniikkia. Niinpä vilkaistuani miehiä ja sitten naista, mieleni olisi tehnyt vinkaista. Varmasti pelko näkyi katseestani.
"M-mitä täällä oikein tapahtuu?", sain kuin sainkin ulos suustani, vaikka lievästi änkyttäen kylläkin. Olin suorastaan ihmeissäni, etten änkyttänyt pahemmin, sillä tässä jos missä oli nyt sellainen tilanne, missä olisin voinut sönköttää niin pahasti, ettei kukaan minua olisi ymmärtänyt.

Nimi: Altaïr

21.10.2016 23:00
Zaiden

Olin itse melko hiljaa dealerin uhkailun jälkeen, mutta muut jatkoivat rentoutuneesti keskustelua, mutta kaikki hiljenivät, ja minä nostin pääni käsieni varasta kääntäen katseeni kohti sohvaa, kun sen suunnalta kuului voihkaisu. Hän oli siis hereillä. Ann oli ensimmäinen joka liikahti paikaltaan kävellen sohvan luokse. Dealerin valittaessa jotain, nainen vastasi, että pakkohan hänen kuntonsa oli tarkistaa, ettei panttivanki kuolisi heti. Naisella oli pointtinsa.
“Musta tuntuu, ettei se oikein huoli apua herättyään tämmösessä paikassa.” Vastasin rauhallisen viileään ääneen, en minä ainakaan, vaikka saattaisihan toinen olla luottavaisempaa sorttia. Ann vain vilkaisi puoleeni, ennen kuin pysähtyi sohvan eteen katsellen siinä yhä olevaa(?) miestä. Naisen ilmeessä ei ollut empatiaa, se oli ennemmin asiallinen.
“Tarvitko sä jotain? Vettä? Kipulääkettä?” Nainen kyseli mieheltä. Hänen äänensä ei ollut epäkohtelias, muttei myöskään kohtelias. Seurasin itse tilannetta vain hiljaa keittiöstä siirtymättä vielä lähemmäs, vaikka Max ja Thomas alkoivat valua hitaan puoleisesti kohti sohvaa, jääden kuitenkin jonkun matkan päähän. Oli ehkä parempi, etteivät kaikki tunkeneet heti miehen naamalle, hän oli varmasti hämmentynyt ja peloissaan jo muutenkin. Tai olisi jos häneltä löytyisi tervettä järkeä. Dealer, Jackson, pysyi kaukana sohvasta ikäänkuin mielenosoituksellisesti ja tutki muka kiireisesti kirjahyllyä etsien mielenkiintoista luettavaa. Pyöräytin silmiäni, mutta en sanonut mitään, minulla ei ollut tarvetta haastaa riitaa hänen kanssaan ilman syytä. Olkoon kuinka lapsellinen tahansa kunhan ei uhkailisi muita.

Nimi: Lehw

21.10.2016 22:44
Walton "Stu"

Ajatukseni olivat yhtä puuroa, kun seuraavan kerran raotin silmiäni. Päähäni koski eikä minulla ollut harmainta aavistusta siitä, missä oikein olin, sillä parin ensimmäisen vilkaisun perusteella huone, jossa olin, ei näyttänyt tutulta. Eipä sillä, että olisin varsinaisesti jäänyt katselemaan, sillä pääkipu sai minut puristamaan silmäni varsin nopeasti takaisin kiinni sekä voihkaisemaan pienesti ja kääntämään hiukan päätäni.
Siinä sitten tajusin, että taustaäänet(puhe etc.) olivat lakanneet voihkaisuni myötä(?), mistä johtuen avasin silmäni uudelleen ja yritin uudelleen saada selvää siitä missä oikein olin. Vaakatasossa ainakin makasin, mutta huone oli tosiaankin vieras, enkä ollut yksin. Pelko alkoi hiipiä sisuksiini, kun muistin, etten ollut siellä, mihin edelliset muistikuvani loppuivat. Mitä täällä oikein tapahtui? Missä minä oikein olin? Ketä olivat nämä muut henkilöt, jotka vaikuttivat jotenkin hyvin uhkaavilta?
Nielaisin tyhjää, mutta jäin vaakatasoon, koska en uskaltanut liikkua. Tai no, osittain se varmaan johtui pääkivustakin. Ehkä jos sulkisin silmäni, kaikki olisikin pelkkää unta...

Nimi: Altaïr

21.10.2016 22:24
Zaiden

Juttutuokiomme Aman ystävän ja tämän miesystävän kanssa päättyi lyhyeen, kun me päätimme lähteä jatkamaan matkaamme. Vietimme loppuillan kierrellen päämäärättömästi pitkin kaupunkia. Ama yritti puhua kanssani siitä, mitä tapahtui Breen kanssa, mutta en tietenkään ollut halukas puhumaan asiasta, en halunnut vieläkään edes myöntää, kuinka paljon kyseinen mies oli satuttanut minua. Enkä varmaan koskaan myöntäisikään. Päädyin yöpymään Aman asunnolla tytön todetessa, että olin viettänyt aivan liian vähän aikaa hänen kanssaan, ja että olin tämän velkaa hänelle. Tosin, aamulla minun piti lähteä jo kuudelta Aman vielä nukkuessa, sillä työt kutsuivat, eikä ylempi taho pitänyt myöhästelijöistä.

//SKIPSKIP//

Oli kulunut suunnilleen puolitoista viikkoa siitä, kun olin tavannut Aman ystävän ja tämän seuralaisen (en ollut varma, muistinko enää heidän nimiään), kun olin viettämässä aikaani päämajan ala-aulassa pöytäseuranani Jake ja joitakin tämän ystäviä jotka viettivät aikansa pelaten pokeria. Minun oli tarkoitus lähteä erään välittäjän mukaan perimään velkoja kolmelta iltapäivällä, joten minulla oli vielä tunti vapaa-aikaa, kun ovista törmäsi sisään mies, jonka tunnistin etäisesti joksikin F.D.n gooniksi. Miehen kasvot olivat murjotut ja veriset, ja hän piteli toista kylkeään irvistellen tuskallisen näköisesti. Kiinnostukseni heräsi automaattisesti, ei niinkään toisen vointia kohtaan vaan sitä, mitä oli tapahtunut. Myös muut nousivat ylös pöydistään ja kiiruhtivat horjuvaa ihmistä kohden, osa huudellen kysymyksiä, osa kutsuen jotakuta joka osasi paikata hänet.
“Ainakin yksi kylkiluu murtu, mä voin tuntea sen...” Uhri sopersi horjahtaen koko painollaan häntä tukevaa miestä vasten. “Kuka tämän teki?” oli yleisin kysymys, mutta eräs nainen joka tuntui olevan ainoa joka pysyi kylmän rauhallisena ja toimi järkevästi tilanteessa käski muita m´pitämään turpansa ummessa siihen asti, kunnes hän saisi paikattua kyseisen miehen, Matthewin ja kyselemään sitten. Kului vartti, ja mies makasi eräällä sivuhuoneeseen tuodulla sängyllä. Ujuttauduin lähemmäs, jotta voisin kuunnella kun eräs korkeamman arvon jengiläinen alkoi esittämään kysymyksiä muiden odottaessa vastauksia kireästi.
“Olimme vain viettämässä normaalisti aikaa Oliverin ja Rikan kanssa eräällä sivukujalla, kun kimppuumme hyökkäsi yhtäkkiä neljä Stealin goonia. Minä olin onnekas. Oliver ei ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin yksi heistä löi häneltä silmät varmaan takaraivoon asti. Kuului vain räks ja hän oli mennyttä kalua. En tiedä, mitä Rikalle kävi, en jäänyt katsomaan kun juoksin pakoon.” mies sai jopa vastatuksi irvistelystään huolimatta. Kurtistin kulmiani. Steal Star oli toinen kaupungissa oleva vahva jengi. Se oli uudempi kuin F.D., eikä yhtä suuri tai voimakas, mutta kasvoi nopeasti. Tästä saattaisi tulla ongelmia, ellei kyseessä ollut yksittäinen hyökkäys. Kun mieheltä kysyttiin, missä he olivat olleet, hän vastasi heidän olevan F.D.n laitama-alueilla, mutta silti kaukana rajasta. Se tarkoitti, että (jos miehen sanoihin oli uskominen) Stealin goonit olivat ylittäneet rajan eivätkä edes puolustaneet omia alueitaan. Asiasta kerrottiin tietenkin heti paikalliselle pomolle, ja yhteisen päätöksen myötä kaikkien välittäjien keikat peruuntuivat siltä päivältä , joten minäkin olin vapaalla. Kuulin, että Rika oli löydetty myöhemmin kriittisessä tilassa kadulta ja hänet oli pitänyt viedä suoraan sairaalaan jotta naisen henki ei menisi vammoihin, joita hän oli saanut. Kaikki F.D.ssä tuntuivat osaavan puhua vain tapahtuunesta, olihan se totta; vaikka kilpailevat jengit hakkasivat toistensa jäseniä heidän joutuessa väärille puolille rajaa, viimeisestä ruumiista oli pitkä aika, lisäksi se oli tapahtunut vieläpä omalla alueella. Illalla saimme kuulla, että johto oli päättänyt, että jokaisen välittäjän pitäisi ottaa aina mukaansa vähintään kaksi goonia, ja siltikään kenellekään ei olisi töitä pariin päivään, kun diilereiden piti selvitellä asioitaan. Ensimmäinen ihminen, jolle kerroin asiasta, oli Ama. Ja lähinnä sen vuoksi, että pitäisi varansa, sillä jos Steal aikoi alkaa haastamaan riitaa F.D.n kanssa, se tarkoittaisi myös sivullisia uhreja jotka joutuisivat ristituleen. Enkä halunnut Aman olevan yksi heistä. En tiennyt, mitä tekisin, jos menettäisin parhaan ystäväni. En luultavasti selviäisi siitä, vaan menisin perässä. Ama tietenkin huolestui suunniltaan, sillä olihan itsestäänselvyys, että jengisodissa goonit olivat ne, jotka tappelivat rähinöissä, vaikka välittäjiä, kiristäjiä ja diilereitä meni sivussa, samoin kuin viattomia sivullisia. Sitä inhosin ajatuksessa eniten Aman menettämisen lisäksi; en pitänyt ajatuksesta, että ihmisten, joilla ei ollut mitään tekemistä jengien kanssa, joutuivat kärsimään yhden jengin typeryydestä, jos Steal Star aloittaisi nyt jengisodan. Jäin taas sinä yönä Aman luokse, ja jäin pariksi päiväksi kun minulle ei ollut vieläkään töitä.

Kului viikko, ennen kuin seuraava hyökkäys tapahtui. Tällä kertaa erääseen välittäjien suosimaan hämäräperäiseen klubiin. Välittäjä sai surmansa toisen goonin mukana, ja vain yksi pääsi kertomaan tapahtuneesta. Siinä vaiheessa F.D. Totesi, että Steal Star todella haastoi meidän jengimme sotaan, ja jo seuraavana päivänä partio joka piti huolta, etteivät muut jengit ylittäisi rajaa (jonka mukana minä olin), löysivät vieraan välittäjän alueeltamme. Luonnollisesti hänet hakattiin sairaalakuntoon. Jälkikäteen tarkistaessamme löysimme miehen ranteesta harmaan tähtitatuoinnin ja tiesimme heti, kenen välittäjä oli kyseessä. Väkivaltaisuudet yleistyivät, ja parin päivän päästä joukko Stealin gooneja hyökkäsi päivittäisen partion kimppuun, aiheuttaen pienimuotoisen kahakan kadulla. Eräs kadulla ollut vanhus sai surmansa yhden Stealin goonin mukana, ja uutisissa alettiin puhua siitä, kuinka luultava jengisota olisi syttynyt, ja poliisi kehotti siviilejä olemaan todella varovaisia. Välittäjille jäi koko ajan vain vähemmän ja vähemmän tekemistä ja yhä useampi jengiläinen joutui sairaalaan tai heitti henkensä.

Kului kuitenkin vielä pari viikkoa, ennen kuin Steal päätti tuoda mukaan tuliaseet. Vanhat jengien välillä päteneet säännöt eivät olleet enää voimissa, ja elossa pysyminen oli yhä vaikeampaa. Aman piti paikata minua useaan kertaan, sillä kuten arvata saattoi, olin kentällä lähes koko ajan. Mutta se oli okei, kipu oli okei. Kunhan Ama pysyisi turvassa. F.D.n johto oli päättänyt, että jokaisen välittäjän pitäisi nyt kantaa mukanaan veistä itsensä puolustamiseksi, ja toisista kaupungeista siirrettiin lisää gooneja Zealwickiin. Raskainta minulle oli nähdä Aman kärsivän takiani, minkä vuoksi yritin hoitaa vammani itse tai jengin avulla, ellei tilani ollut niin paha, että tarvitsi Aman apua jos päämaja tai mikä tahansa muu Zealin tukikohta oli liian kaukana. Ja Ama itki, hän ei ikinä näyttänyt sitä minulle, mutta minä tiesin että hän teki niin. Tyttö näytti muutenkin todella kurjalta, ja yritin hänen hyvinointinsa vuoksi näyttää rennommalta ja iloisemmalta, vaikka oloni oli tyhjä ja turta, enkä oikeastaan jaksanut reagoida mihinkään. Mutta mitä vain parhaan ystäväni vuoksi.

Sama jatkui, mutta pikkuhiljaa saimme vaivaksemme myös muita pienempiä jengejä, jotka toivoivat saavansa haltuunsa F.D.n alueita sen ollessa kiireinen Steal Starin kanssa. Sen vuoksi sainkin yksi päivä tehtäväkseni kidnapata jonkun jengipomon pojan pienen goonjoukon kanssa. Joukkoamme johti yksi dealer, mutta minut laitettiin vastuuseen siitä, että käskisin muita gooneja (joihin lukeutui lisäkseni Nina, Thomas, Max, Ann jaFelix), sillä saman joukon oli tarkoitus myös pitää vartiota jottei vanki pakenisi ja voisimme kiristää kyseistä jengiä hänellä. Kun saimme jokainen kuvan kyseisestä henkilöstä, joka oli napattu jostain valvontakamerasta tai sellaisesta, kasvoilleni kohosi hetkeksi yllättynyt ilme, joka kuitenkin katosi melkein heti. Kyseessä oli sama jätkä, jonka kanssa olin istunut samassa kahvipöydässä kuusi viikkoa sitten. Tiesin kuitenkin, ettei kyseinen fakta saisi vaikuttaa työskentelyyni, eikä se vaikuttanutkaan, kun lähdimme etsimään jätkää, dealer ajoi lähelle sovittua pikkukujaa pakettiautolla jotta saisimme kohteen huomaamatta kuljetettua asuntoon jossa häntä oli tarkoitus pitää. Olimme saaneet tietoomme reitit, joita pitkin jätkä kulki yleensä, ja huomiomme kiinnittyi siihen, että kerättyjen tietojen mukaan hän oikaisi usein erään sivukujan kautta, jossa meidän olisi järkevintä hyökätä herättääksemme mahdollisimman vähän huomiota. Niinpä asetuimme hajanaisena porukkana oleilemaan kujan lähistölle, ja heti kun joku huomaisi nuoren miehen, Felix ja Ann tai vaihtoehtoisesti Nina ja Max tukkisivat hänen reittinsä sieltä suunnalta jonne hän oli menossa, ja minä iskisin häneltä tajun pesäpallomailallani Max takanani varmistamassa, että jätkä ei pääsisi pakoon jos en onnistuisi (mikä oli epätodennäköistä jos minulta kysyttiin) lyömään kohteen tajua kankaalle.

Ja näin tapahtui. Jonkun aikaa odotettuamme, tunnistin miehen kävelemässä ripeästi, ja kuten suunniteltua, oikaisevan kujan kautta. Lähdin hiljaisin askelin hänen peräänsä ja otin hyvän otteen metallisesta pesäpallomailastani. Iskun pitäisi olla juuri oikea. Liian lievä ja olisimme kusessa jos mies ei menettäisi tajuaan, liian voimakas ja olisimme kusessa jos miehelle tulisi vamma päähän, kun meille oli nimenomaan ohjeistettu, ettei miestä saisi satuttaa. Niinpä, kun pääsin jätkän taakse, löin häntä pesäpallomailalla takaraivoon, jolloin hän kaatui maahan, ja nopean tarkistuksen jälkeen totesimme, että hän oli tajuton. Kannoin kohteen yhdessä Maxin kanssa pakettiautoon joka oli ajanut aivan kujan suulle, ja laskimme miehen sen takaosaan kiiveten itse mukaan kun pakettiauto ajoi pois, ottaen suunnakseen kohteen tulevan vankilan. Saavuimme paikalle melko pian ja raahasimme yhä tajuttoman(?) miehen asuntoon ja lukitsimme oveen asennetut monet koodi -ja avainlukot kiinni ja laskimme kohteen sohvalle. Kaikissa ikkunoissa oli tietysti metalliset häkkikalterit ja verhot ikkunoiden edessä. Istahdin yhdelle tuolille keittiössä nojaten ajatuksissani käsiini. Dealer valitti jotain jostain, ilmeisesti siitä, että hänen piti olla täällä sivistymättömien goonien joukossa vahtimassa jotain miestä. Pyöräytin silmiäni. Minä en ollut sivistymätön ja nostaisin jätkän kyllä kohtaan naulakkoon roikkumaan jos hän ei lopettaisi valittamista oli hän korkeammassa asemassa kuin minä.
“Ainakaan meidän ei tarvitse olla kentällä juuri nyt. Mutta ethän sinä sitä ymmärtäisi, kun istut turvassa talossasi kallissa paidoissasi juoden sata vuotta vanhaa viiniä.” Nina vastasi sarkastisesti dealerille joka vastasi epämääräisin uhkauksin naisen lahtauttamisesta jos hän vielä puhuisi epäkunnioittavasti häntä kohtaan. Käänsin katseeni nyt ensimmäistä kertaa kunnolla ylimielisen näköiseen mieheen, ja kasvoilleni inhon täyteinen ilme.
“Uskalla tehdä se ja teen nahastasi takin äidillesi.” Ääneni oli kylmä, ja pointtini meni selvästi perille miehen pysyessä hiljaa. Nämä goonit olivat minun alaisuudessani, minun vastuullani, enkä halunnut kuulla tuollaisen kusipään puhuvan tuolla tavoin heille jo pelkästä periaatteesta.
//Saattaa olla k-virheitä en jaksanu oikolukea xD//

Nimi: neith

20.10.2016 22:00
MILES CHRISTOPHER O'NEILL

Hiipii motellin huoneistoa ympäri etsien sitä pahuksen sukkaa, joka hänellä kadoksissa sattui olemaan. Hän vilkaisi sängylle, jossa alaston ikäarviolta kahdenkymmenenviiden vanha hyvässä kunnossa oleva mies nukkui x-asennossa, Miles olisi voinut pyytää häntä soittamaan muttei yleensä halua tavata asiakkaitaan uudelleen kiusallisuuden vähentämiseksi, toki häneltä muutama vakioasiakas löytyy muttei hän heidänkään seurassa ole usein, sillä päivittäinen työskentely olisi hyvinkin kiusallista nuorukaiselle. Miles istui sängylle miehen viereen pukemaan itseään ja sattui vilkaisemaan yöpöydälle, jossa hänen yöllisen seuran lompakko lojui, nuorukainen katsoi hetken miestä ja hitaasti nappasi lompakon käsiinsä, hän sujautti lompakon farkkujensa takataskuun ja lähti ulos asunnosta hiljaa oven perässään sulkien. Miles käveli ulos motellista ja avasi lompakon ''Ajokortti, jokukortti, mikähän tää on...'', hän luetteli samalla, kun heitteli kortteja lompakosta motellin edustalle ''No ainakin sain käteistä ja no tällä en sitten tee yhtään mitään'', Miles sanoi ja heitti miehen luottokortin muiden korttien sekaan ja lähti kävelemään kohti tuntematonta.

Miles tunsi avokämmenen iskun kasvoillaan ''Missä helvetissä sä olet ollut? Vitun nulikka oon ettiny sua koko yön koirien ja kissojen kanssa!'' Damien huusi täyttä kurkkua pikkuveljelleen pidellen tuota mustan hupputakin kauluksesta seinään painettuna ''Sori..'', Miles sanoi ja katsoi maahan ''Vittu älä jaksa, sori? Eikö sulla oo tosiaan muuta sanottavaa?'' Damien tokaisi ja antoi veljelleen vielä toisen iskun avokämmenestä poskelle ja lähti keittiöön ''Sori ku oon olemassa, en oo mikään pikkulapsi, ei mun tarvii joka asiasta sulle ilmottaa!'' Miles huusi veljelleen ''Sun käytökses antaa ymmärtää jotain ihan muuta, niin kauan ku sä oot alaikäinen mä vastaan sun tekemisistä, enkä tosiaankaan haluis viedä sua oikeuteen heti, kun täytät kahdeksantoista'', Damien sanoi ja etsi kaapista kulhon, johon voisi kaataa muroja. Miles istui hetken empimisen jälkeen veljeään vastapäätä kaataen itselleen kulhoon muroja iltapalaksi veljensä tavoin.

''Haluaisitko vaan kertoa missä olit?'' Damien kysyi anelevalla katseellaan, hän vain halusi pikkuveljellään olevan kaikki kunnossa. Eihän Miles voisi kertoa totuutta, ei hän kykenisi kertomaan isoveljelleen, että kaikki ne rahat, joita hän kotiinsa kuljettaa ovat ansaittu itsensä myymisestä ''Mä olin.. tuota kotibileissä'', Miles keksi ja katsoi murokulhoa ''Vai että silleen, tiedän kyllä että biletät, miksi se oli niin vaikeaa sanoa? Oot kokoajan juhlimassa, miten sun koulukaan sujuu tällähetkellä, en haluais tulla enää neljättä kertaa juttelemaan rehtorilles, kuinka oot vaarassa joutua erotetuksi koulusta'' Damien sanoi ja nosti kätensä puuskaan ''En mä tiiä, en halua, että oot huolissas musta, oon melkeen aikuinen, osaan kyllä huolehtia itestäni'', Miles sanoi ja nosti kasvoilleen pienen aran hymyn, nostaen katseensa isoveljeensä päin.

Nimi: Lehw

19.10.2016 23:36
Walton "Stu"

Juttutuokio päättyi aika lyhyeen, sillä blondi näytti haluavan pois tilanteesta. Tietty olin vähän harmissani, sillä pelkäsin sen johtuvan minusta, mutta kaipa hän oli epäsosiaalista tyyppiä. Livkin oli aika pahoillaan siitä, että hänen keskustelutuokionsa Aman kanssa keskeytyisi, mutta naiset sopivat näkevänsä uudelleen myöhemmin(?).
Näin toiset kaksi lähtivät sitten pois kahvilasta(?), ja me seurasimme ehkä viitisen minuuttia heidän jäljessään, kun Olivia oli saanut juotua kaakaonsa.

//SKIPSKIPSKIP//

Puolitoista kuukautta myöhemmin olin kävelemässä keskustan reunamilla kotiani kohden. Olkalaukussani minulla oli koiran puruluita, jotka olin käynyt ostamassa Chikalle, kaksi kirjastonkirjaa ja varahanskat, sillä joskus pelkät sormikkaat eivät minulle riittäneet, ja ilma oli kylmä. Säästä huolimatta minulla oli jalassani vain farkut ja päälläni normaalien paitojen lisäksi nahkatakki, joka ei lämmittänyt sitten yhtään. Onneksi olin ottanut sentään kaulahuivin ja pipon, etten vain vilustuisi. Kenkänikään eivät paljoa lämmittäneet, joten kävelin suhteellisen reipasta tahtia eteenpäin kiinnittämättä oikein huomiota ympäristööni.
Isäni oli aina käskenyt minun pysyä vilkkailla kaduilla, mutta vuosien varrella olin löytänyt näppärän oikolopun, jota aina kävellen kulkiessani käytin. Ei se ollut kuin parikymmentä metriä syrjäisempää kujaa. Ei siinä mitään sattuisi, ei ollut sattunut aiemminkaan. Paitsi että nyt juuri tänään sattui.
Ihan arvaamatta näin jotakin normaalista poikkeavaa, mutten ehtinyt oikein rekisteröidä, mitä se oli(jotain niitä Zain kavereita vaikka?), kun jo tunsin iskun päässäni(??).
Siitä matkani jatkuikin sitten hervahtaen ennemmin vaakatasoon, kun tajunta jätti pienen mieleni.

//pahoittelen kakkaroolia, ei oikein nyt runosuoni pulpunnu :'D

Nimi: Altair@phöne

19.10.2016 22:46
Zaiden

En oikeastaan olettanut, että Stu todella uskoisi sanani kyseenalaistamatta niitä ollenkaan. No hyvä, jos kohtalo olisi puolellani, en tapaisi häntä enää tämän kahvilahetken jälkeen uudestaan, ja jätkä voisi ajatella minusta koko loppu ikänsä kukkakauppiaana jengiläisen sijaan. Osittain sen vuoksikin vastustin kiusausta kääriä hihani ylös, mitä tein usein, koska se olisi paljastanut punaisen lohikäärmetatuoinnin ja F.D.n nimikirjaimet, ja vaikka epäilin toisen tietävän mitään jengitoiminnasta, koskaan ei voinut olla turhan varovainen, mitä minä harvoin olin. En halunnut kuitenkaan saattaa Amaa ongelmiin jättämällä hänestä kuvaa, joka liittyisi jengeihin, joten vain puristin sormeni tiukemmin mukia vasten. Stun todetessa, etten ollut perinteisen kukkakauppiaan oloinen, ja että olin ainakin löytänyt kutsumukseni, toisin kuin hän, naurahdin mielessäni sarkastisesti. Kuinka monet yöt olinkaan viettänyt miettiessä, olisiko minun joskus mahdollista paeta F.D.stä, aloittaa elämääni uudelta pohjalta, mutta jotain niin hyvää tuskin tapahtuisi kaltaiselleni ihmiselle, joten yritin tukahduttaa moiset ajatukset ja keskittyä jaksamiseen päivästä toiseen.
"Hmmm, eiköhän se jossain vaiheessa osu kohdalle." Vastasin palaten reaalimaailmaan ajatuksistani jonne olin hetkeksi hiljentynyt. Ja ihme, minä olin ollut melkein ystävällinen toiselle, sillä lukuunottomatta töksähtävää äänensävyäni sanani olivat olleet kohteliaan puoleiset, mikä johtui luultavati siitä, että Stun sanat olivat saaneet aikaan epämiellyttävien ajatusten heräämisen päässäni, ja olin unohtanut hetkeksi, etten ollut pelkästään Aman seurassa. Samassa kuitenkin kasvoillani oli taas lievästi ärtynyt ilme ja siirsin katseeni Amaan, joka viimeisteli leipäänsä.
"Oliko meillä menoa jonnekin vai..?" Kysyin ystävältäni vihjailevasti, tilanne oli saanut oloni epämukavaksi, vaikken sitä tietenkään näyttänyt, ja halusin pois tilanteesta.
"No ei meillä kyllä sinänsä..." Ama vastasi vastakahoisesti, hän olisi selvästi halunnut jäädä vielä juttelemaan Olivian kanssa.

Nimi: Lehw

19.10.2016 22:20
Walton "Stu"

Saatoin ehkä hiukan yllättyä blondin vastauksesta. Hetken se näkyi kasteestanikin, joka oli aavistuksen hämmentynyt, mutta lopulta hymyilin kuitenkin pienesti, sillä olihan kukkakauppias nyt aika söpö työ. Tai no, herkkää ehkä hain, mutta joka tapauksessa. Ei se suoraan sanottuna vaikuttanut sellaiselta työltä, mitä hän olisi voinut tehdä. Ulkonäkö selvästi hämäsi.
"Selvä", vastasinkin sitten niellen täysin toisen minulle esittämän valheen. Toisaalta en minä sitä valheena ottanut, sillä tietty hän saattoi olla kukkakauppias. Miksei voisi olla?
"Et kyllä näytä ihan perinteiseltä kukkakauppiaalta", lisäsin sitten edelleen hymyillen, mutta sen oloisena, etten lainkaan epäillyt toisen sanojen todenperäisyyttä.
"Mutta onhan se kiva, jos on löytänyt kutsumusalansa", jatkoin vielä. "Minä kun en ole", lopetin todenmukaisesti, sillä en minä tiennyt, mitä halusin tehdä elämälläni.

Nimi: Altair@phöne

19.10.2016 22:10
Zaiden

Käänsin katseeni paremmin Stuksi nimettyyn jätkään hänen esittäessään kysymyksen työstäni. Katsoessani toista hetken totesin hänen tuovan mieleeni jossain määrin koiranpennun, mutta sivuutin kyseisen ajatuksen, miettien, mitä vastaisin hänelle. En tietenkään ollut kertomassa oikeaa ammattiani, jos sitä sellaiseksi saattoi sanoa. 'Hakkaan ihmisiä työkseni' ei ollut vastaus tuollaiseen kysymykseen.
"Toimin floristina eräässä pienessä yrityksessä." Vastasin, ennen kuin ehdin pysäyttää itseäni, koska mitä helvettiä? Kuka vastasi jotain tuollaista kun näytti minun kaltaiseltani ihmiseltä. Jep, näillä hauiksilla istutettiin raivokkaasti kukkasia. Myös Aman ilme oli näkemisen arvoinen, vaikka pidin oman naamani vakavana vaikka sanomani ammatti taisteli jokaista ulkoista piirrettäni vastaan. Ehkä niin ilmeinen vale olisi kuitenkin niin räikeä, että se menisi totuutena, tai ei muuten vain herättäisi lisäkysymyksiä, halusin nimittäin siirtää puheenaiheen johonkin muuhun, mahdollisimman kauas minusta. Mitä vähemmän minusta tiesi, sen parempi molemmille osapuolille.

Nimi: Lehw

19.10.2016 21:51
Walton "Stu"

Nainen vastasi, että hekin olivat samoissa merkeissä täällä. Olivatkohan he pari? Jotenkin en enää osannut erottaa seurustelevia pareja vain hyvistä kavereista, etenkään kun itse heiluin molempiin suuntiin ja parhaat ystäväni olivat ennemmin tyttöjä.
Jopa blondista näytti irtoavan jotakin epämääräistä vastausta, minkä jälkeen näin asiakseni jatkaa keskustelua jotenkin. Ja koska halusin tietää hujopista vähän lisää, niin takerruin työjuttuun.
"Mitä teet työksesi?", kysyin kääntäen koiranpentumaiset silmäni hiukan yläkanttiin, jota näin toisen silmät paremmin. Ne olivat hauskan väriset. Olisin voinut tuijottaa niitä pidempäänkin, mutten ehkä kehtaisi.

©2018 ✗ ZEΔLWICK ✗ - suntuubi.com